”Nainen oli liukunut aivopoimuja pitkin silmämunien taakse ja sieltä pupillien päälle. Hän oli nyt Mokan koko maailma. Nainen ei ollut hurmannut miestä eikä mies iskenyt naista. Joskus ei tarvitse olla kuin ihminen.”
Kolme erilaista suunnilleen samanikäistä ihmistä liitetään toisiinsa sattumalta. Rikoskomisario Antero Mokka saa tehtäväkseen tutkia ”siivousyrittäjä” Leila Korhosen ja Leilan asiakkaan Harri Boströmin tapausta. Raiskaus, pahoinpitely, vapaudenriisto, heitteellejättö, siveetön käytös, virkavirhe, vankila, sairaala. Porno, seksi ja seksin puute, seksuaalinen halu ja sen puute. Toisen ihmisen kohtaaminen muuttaa äkillisesti pitkään samoilla yksinäisillä raiteilla kulkeneet elämät kokonaan toiseen suuntaan. Huolimattomat on romaani rakkaudesta, läheisyydestä ja hellyydestä — tai tarkemmin ottaen näiden puutteesta, joka ilmenee väkivaltana, likaisena himona ja väärinä odotuksina. Hotakainen kirjoittaa tavallisista ihmisistä, jotka elämä on vetänyt epäkuntoon, ja jotka jonkun toisen käden kosketus voisi korjata.
Huolimattomat on sävyltään hyvin mollivireinen ja vakava. Monista muista Hotakaisen teoksista tuttu huumori loistaa lähes kokonaan poissaoloaan tässä teoksessa, tai sitten se on kaivettu ja pakotettu niin syvälle yksittäisiin ajatuksiin ja sanoihin, että sitä ei melkein edes erota. Nämä henkilöhahmot kaipaisivat lämpöä ja rakkautta, mutta kukaan ei sitä heille tarjoa, ei ole ketään, joka oikeasti välittäisi. Siispä he tietämättään, huolimattomuuttaan tai jopa täysin ymmärtäen sortuvat inhottaviin tekoihin. Hotakainen kirjoittaa hyvin suorasukaisesti ja raadollisesti raadollisista ja rumista asioista. Kieli on paikoin karkeaakin, mutta hyvin tyylilajiin sopivaa ja osaltaan lisää realismin tuntua teoksessa.
Itse asiassa Huolimattomat on melko ahdistava teos. Sen tekee ahdistavaksi päähenkilöiden uskottavuus. Keskellämme elää näitä boströmejä ja mokkia. Mutta vaikea Huolimattomia on kädestäänkään laskea.Se on kaunis kirja rumista aiheista. Enempää juonta paljastamatta voin sanoa, että kyllä se palkinto lukijalle siellä lopussa lukijaa odottaa. Kari Hotakainen on tehnyt sen taas: kirjoittanut hienon kirjan, joka entisestään pönkittää hänen asemaansa yhtenä ehdottomista suosikkikirjailijoistani.