Nimettömässä maailmassa haltiat ja kääpiöt ovat jo kuolleet sukupuuttoon mutta ihmiset ja örkit sinnittelevät vielä olemassaolon rajoilla. Tarinassa vihjataan ekologiseen kriisin, mutta mikä on tarkalleen ottaen mennyt pieleen tässä G. Willow Wilsonin kynäilemässä maailmassa jää tässä ensimmäisessä osassa paljastamatta. Nyt on joka tapauksessa edessä vielä suurempi uhka. Meren takaa saapuneet voittamattomat vangolit tappavat edetessään kaiken, ja ihmiset ja örkit joutuvat tekemään epätoivoisen liittouman, jotta kummallakaan lajilla on mahdollisuuksia selvitä.
Tarinan keskiössä on neljä hahmoa. Rauhaneleenä nuori ja korkea-arvoinen örkkiparantaja Tara lähetetään ihmisten pariin, osuvasti nimettyyn palkkasoturiryhmään ”Last man standing”. Ennakkoluuloista huolimatta joukon johtajan Callumin ja Taran välille syntyy orastava ystävyys, samalla kun Taran entinen kihlattu ja örkkien nykyinen ylipäällikkö Troth solmii poliittisen avioliiton nokkelan ja kauniin Faran kanssa.
Juuri hahmot tekevät sarjakuvasta niin toimivan. Tarina itsessään on aika tavallista miekka & magia -meininkiä muutamalla kiinnostavalla twistillä, mutta tapa, jolla tarina kerrotaan, vetää lukijalta jalat alta heti kättelyssä. Juonessa mennään nopeasti asiaan, liittouma on epätoivoinen ja se kerkeää hädin tuskin alkaa ennen kuin lunta tulee jo tupaan. Hahmot eivät kuitenkaan jää jalkoihin toiminnallisen juonen keskellä, vaan heidän tunteensa ja motiivinsa tuntuvat heti kättelyssä uskottavilta.
Paljon auttaa, että Chris Wildgoosen hyvin elokuvamainen kuvakerronta on itsessään mukaansatempaavaa luettavaa, ja miehen piirtäjänlahjat tekevät lukemisesta muutenkin nautinnon. Yksityiskohtainen tyyli on omillaan erityisesti liikkeen kuvaamisessa, mikä näkyy hienosti toiminnallisissa kohtauksissa. Värityksestä ovat vastuussa Msassyk ja Diana Sousa, laadukasta jälkeä sekin kaikin puolin.
Itse maailmanrakennus on tässä ensimmäisessa osassa vielä hieman avoin kysymys. Pidän siitä, että fantasiamaailman dynamiikkaan ja omaperäisyyteen kiinnitetään oikeasti huomiota, eikä maailma ole vain perustauhkaa muun fantasian joukossa. The Hunger and the Dusk on kuitenkin niin kiinni neljän päähenkilön näkökulmassa, että laajemmasta maailmasta on paha sanoa vielä mitään hirveän tarkkaa. Yllättävää on ainakin se, että örkit ovat kerrankin jotain muutakin kuin puolihirviöitä. Vaikka ihmisten perinteisiä vihollisia ovatkin, örkit ovat älykkäitä ja kulttuuriltaan vähintään ihmisen veroisia.
Mehevään cliffhangeriin jäävä The Hunger and the Dusk on lupaava sarjan aloitus, joka innostanee perinteisen fantasian ystäviä. Harmin paikka, että seuraavaa osaa saa odottaa melkein vuoden.