Tässäpä kirja, jota olen odottanut jo hyvän tovin. J. Pekka Mäkelän edellisestä kirjasta on jo viitisen vuotta aikaa ja matkan varrella Hunanista on ollut puhetta jo pitkään. On ilo todeta, että odotus palkitaan: Hunan on erinomainen.
Hunanin lähtökohtana on Mäkelän kummitädin Helvi Södermanin päiväkirjat. Söderman oli Kiinassa lähetyssaarnaajana vuosina 1935–1946 ja ehti nähdä ja kokea paljon tuona levottomana aikana.
Kirjan alussa Söderman saapuu Kiinaan laivalla, jossa kohtaa sveitsiläisen Johann Caspar Wolffin. Myös Wolff on matkalla Kiinaan, etsimään onneaan ja tarkoitusta elämälleen. Wolffin kautta kirjaan saadaan hieman toisenlainen näkökulma Kiinaan, Wolff kun sijoittuu ensi alkuun toimilupa-alueiden länsimaisempaan Kiinaan.
Aikakauteen sisältyy tietysti toinen maailmansota. Talvisota ja jatkosota näyttäytyvät Kiinaan asti vain etäisinä kaikuina, pitkällä viiveellä ja huolena Suomessa olevien läheisten hyvinvoinnista. Kiinassa sota näkyy konkreettisemmin valloittavina japanilaisina, joita on paettava. Nanjingin verilöylyäkin sivutaan.
Hunan on hieno kuvaus vieraasta maailmasta, suomalaisesta lähetystyöstä, sodasta. Ihmiset, niin kiinalaiset kuin länsimaalaiset, piirtyvät moniulotteisina, kykenevinä sekä julmuuteen että hyviin tekoihin.