Jo vuosia Venäjällä toimittajana työskennellyt Laurén kertoo elämästä nyky-Venäjällä sellaisena kuin hän sen näkee ja kokee joka päivä.
Kirjassa on tarinoita Moskvajoen rannoilta ja muualta maasta, täynnä ihmisten mielipiteitä, ihmetystä, vihaa, korruptiota, jonotusta, kiirettä ja tyytymättömyyttä. Joskin sitten välillä, toisin sanoen lähes aina, on aihetta juhlaan — vaikka vain pieneenkin. Tekijä kertoo avoimesti poliittisesta tilanteesta ja tuo ennakkoluulottoman selkeästi esiin, mitä maassa todella on tapahtumassa. Hän selvittää myös erikseen eri poliisiryhmittymien yhteydet, niiden johdon ja tavat toimia. Hän perehtyy myös ns. pieniin sotiin ja niiden seurauksiin, vakavasti ja ymmärtäen.
Tämän lisäksi on mukana analyysia naisen asemasta Venäjällä; miksi naiset ovat niin naisellisia ja kuka lopulta on perheen pää? Miksi naiset oikeasti käyvät töissä? Millaista on yleensä työskennellä Venäjällä? Kuka on rikas ja miksi yhteiskunta on jakautumassa uusrikkaisiin ja rutiköyhiin asunnottomiin? Mukana myös runsaasti paikallista tapakulttuuria, joka voi olla meille vähän vierasta, mutta johon jokaisen olisi hyvä tutustua. Eikä viimeisimmäksi, perheen merkitys, se tärkeä osa venäläisyyttä, jota emme myöskään täällä oikein ymmärrä.
Toimittaja on terävänäköinen, nuori nainen, joka uskaltaa ja osaa kirjoittaa siitä, mitä kokee ja näkee. Hän tuo suurvallasta esiin niitä puolia, joita emme tunne. Ennakkoluuloton, fiksu ja jopa hauska kirja, josta kiitokset kirjoittajalle! Suosittelen tätä ajatuksia herättävää opusta kaikille, jotka haluavat ymmärtää venäläistä mentaliteettia ennen ja nyt, tunteita, tapoja ja poliittista elämää.