Juan ei ollut Meksikossa eikä Nicaraguassa. Juanin heikot jäljet ovat vieneet häntä etsivän Vascon Ecuadoriin Napojoen rantamille. Huhujen mukaan Juan olisi halunnut matkustaa viidakkoon täysin eristyksissä elävän intiaaniheimon pariin. Hitaasti Vascon ja hänen matkakumppaninsa, myyttistä kultakaupunki El Doradoa etsivän Hectorin, matka kulkee kohti Perun Iquitosia ja siitäkin vielä eteenpäin kohti tutkimatonta viidakkoa.
Matka viidakon keskelle kauas kaikesta on Vascolle enemmän kuin pelkkä matka. Uuvuttavalla ja eksyttävällä reitillä Vasco joutuu kohtamaan vastuksista kovimman – oman itsensä ja minuutensa. Elämän ja kuoleman rajamailta, hulluuden ja hallusinaatioiden keskeltä on jokin reitti löydyttävä. Onko se sama reitti kuin Juanilla?
Kolmanteen osaansa edenneen Maattoman Juanin matkat -sarjakuvaromaanisarjan tahti vain paranee. Javier de Isusin kynä ja kerronta kulkevat oivallisessa sopusoinnussa kiehtovalla matkalla alueelle, jossa fakta ja fiktio, oikeat henkilöt ja kuvitellut romaanihahmot törmäävät. Kuinka paljon täsmälleen Vascon tarinasta on totta, jää arvoitukseksi, mutta eihän Javier de Isusi tähän astikaan ole valmiita vastauksia jaellut.
Sarjan aiemmissa osissa Vasco on osin tahtomattaan joutunut keskelle muiden konflikteja, mutta Hullun joen keskiössä on Vasco itse ja hänen etsintänsä – mutta minkä etsintä? Onko Juanin etsintä pelkkä keppihevonen jollekin muulle, vai haluaako Vasco todella saada selville, mitä hänen ystävälleen on tapahtunut? Ja kun Vasco lopulta löytää jotakin, hän löytää sellaista, minkä niin moni muu olisi halunnut löytää, mutta hänelle itselleen on yhdentekevää.
Maattoman Juanin matkat -sarja on kohonnut todella nopeasti suureksi suosikikseni, ja koska Juan ei vieläkään ollut Vascon matkan päässä, jatkoa seuraa. Suosittelen!