Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mitä yhteistä on suomenruotsalaisella runoilijalla Josef Julius Wecksellillä (1838–1907) ja keski-ikäisellä 2000-luvun näytelmäkirjailijalla? Ainakin molemmat joutuvat viettämään aikaa mielisairaalassa. Kirjailijan hoitojakso ei tosin Wecksellin tavoin kestä aivan 45 vuotta. Mutta tästä on Juha Hurmeen Hullu tehty: omalaatuisesta ja omakohtaisesta minuuden pettämisestä, oudoista assosiaatioista ja oman persoonan uudelleenymmärtämisestä.
Hullu menee syvälle järkkyneen mielen syövereihin. Erityisesti kirjan avaava akuutti hulluksi tulemisen jakso on rajua, voimat vievää tekstiä. Hurmeen tekstin intensiteetti on hirmuinen. Hurme kuvaa tavattoman tarkasti mielisairaan logiikkaa ja ajatuksia kaiken myllertäessä ympärillä. ”En uskaltanut enää tupakalle, koska tiesin, että parvekkeen kaide oli mulle nyt liian matala”. Kun vähitellen päästään toipumisprosessiin laitoksessa, on laitoselämän ja muiden mielenterveyspotilaiden kuvaus paikoin myös paitsi tarkkanäköistä ja oivaltavaa, myös varsin humoristista.
Omat osuutensa Hullussa on varattu muutamalle selkeälle poikkeamalle perustarinasta. Kirjan päähenkilö kirjoittaa hoitolaitoksessa ensin vertailevan jouluevankeliumitutkimuksen Raamatun kertomusten perusteella. Vähän myöhemmin on aika lukea tiivis elämäkerta kirjailijasta, joka parhaiten tunnetaan nimimerkillä Maiju Lassila. Molemmille näille, sekä myös muutamille muille pienimuotoisemmille anekdootintapaisille syrjähypyille on selkeä kirjallinen funktio. Laitoksessa itseään etsivä kertoja koettaa löytää muiden ristiriitaisten persoonien kautta yhtymäkohtia oman minuutensa romahdukselle, omalle tarinalleen.
Pääasia on kuitenkin kertojan toipumisprosessi ja kirjoitusvireen löytäminen. Sivujuonet olivat kirjallisia harjoituksia uutta suurteosta varten, joka sijoittuu Turkuun yli 400 vuoden aikajänteelle. Se on näytelmä, jonka päähenkilö on J. J. Wecksell kirjoittamassa Daniel Hjort –tragediaansa. Hullun huikea finaali on näytelmän läpiluku uudenvuoden yönä mielisairaalassa potilasvoimin. Harvoin tulee kirjallisuudessa vastaan näin moneen suuntaan suorastaan riemukkaan ironisesti syöksyvää ideoiden ilotulitusta. Kaikesta huomaa, että Juha Hurme on erityisesti teatterintekijä: tapa, jolla hän rakentaa kohtaukset, on suoraan näyttämömaailmasta. Pitkät osat Hullusta toimisivat lähes sellaisenaan näyttämöllä.
Hullu on hieno romaani, yksi parhaista pitkään aikaan. Raskaasta aihepiiristään ja kokeilevasta rakenteesta huolimatta se on varsin helppolukuinen. Hurmeen kielenkäyttö on tarkkaa ja harkittua. Tätä kannattaa suositella!
