Hiukkasen oli erisävyinen kirja tämä Kiran Desain esikoisteos verrattuna siihen tunnetumpaan eli Menetyksen perintöön. Kirja kertoo nuoresta jokseenkin elämäänsä kyllästyneestä Sampathista, joka lahoaa ikävässä työssä postitoimiston virkailijana intialaisessa pikkukaupungissa Punjabissa, kunnes eräänä päivänä koettuaan ikäviä takaiskuja suuressa hääjuhlassa vain päättää lopettaa, jättää kaiken taakseen ja kiipeää asumaan guavapuuhun.
Tapauksesta kiukustunut perhe – tai lähinnä Sampathin isä, jolla on suuria mutta toistaiseksi valitettavan toteutumattomia suunnitelmia poikansa suhteen – löytää Sampathin pian, mutta nuori mies ei tule puusta alas. Sen sijaan hän laukoo yläilmoista käsin valittuja paloja postitoimistossa luvatta lukemistaan kirjeistä ja saa siten maineen näkijänä ja guruna ja pian hulabaloo hedelmätarhassa on valmis.
Sampathin isä näkee tässä erinomaisen tilaisuuden ja perhe organisoikin isän johdolla hedelmätarhaan gurubisnestä, jossa gurun toljottajilta nyhdetään rahaa erilaisin keinoin. Paikalle tulee myös Ateistiliiton vakooja paljastamaan Sampathin huijariksi ja lopulta hedelmätarhaan ilmaantuu lauma paikkakuntaa terrorisoineita apinoita, jotka vieläpä löytävät viinanjuonnin riemut…
Hulabaloo hedelmätarhassa on hauska satiirinen teos, jolla on kaiken sekoilun keskellä vakavat juonteensa. Sampath ja tämän äiti Kulfi piirtyvät sekavasta henkilökaartista alakuloisimpina ja vakavimpina hahmoina, varsinkin erikoisesta ruoanlaitosta kiinnostunut äiti on varsin mielenkiintoinen tyyppi, vaikka vähän sivujuonteeksi jääkin. Kirjan loppuhuipennus on kuitenkin lopulta äidin vastuulla.
Melkoinen intialainen makupala tämäkin.