Muistatteko vielä Mummon ja sen siskon? Torpan, joka killui keskellä Helsinkiä nosturin nokassa? Ne ovat täällä taas! Tosin molemmat ovat vanhentuneet, partakin on kasvanut, mutta keskari maistuu sentään reippaasti. Lempi ja Lyyti ovat vanhentuneet kuin huomaamatta ja mummot törmäävätkin laiminlyötyyn vanhustenhoitoon, kun hätä on jo vaipoissa. Ei tässä mitään, pelastus on lähellä. Maahanmuuttajapakolainen Waltti Color Tikkurilasta ilmestyy torppaan ja kohta hänestä tuleekin mummojen omaishoitaja.
Waltti Color puhuu erinomaista savon murretta, rukoilee päivittäin ja hoivaa mummoja parhaansa mukaan. Tosin hyvä ei saa palkkaansa, kaupungin tarjoama kodinhoitaja saa potkut samalla ja työllisyysvaikutus on tietysti huimaava. Waltti Color on hyvä sopeutumisloppusijoituspaikassaan, niin hyvä, että alkaa olla jo uskottavuuden rajamailla. Hän suunnittelee äänestävänsä Persuja ja tällöin mummotkin jo alkavat kauhistella.
Toisaalta somppu tarjoaa hyviä ehdotuksiakin: islamilaisena hän voi naida molemmat huivipäät, joten ongelmia ei tule. Tosin kissakin alkaa muuttua rasistiksi, se ei enää siedä siamilaiskissoja lähellään… Paljon muutakin omalaatuista tapahtuu, kun värivammaiselle rullahuulelle, Waltti Colorille, yritetään antaa lopputili ja mummon pukeutuvat kirkkohameiden sijasta jätesäkkeihin eli burkhaan. Mummoilla on paljon sanottavaa vanhustenhoidosta, sen tasosta sekä yleensäkin elämästä – varsinkin sen loppupuolesta sekä siihen kuuluvista huvituksista. On heillä hauskaa keskenäänkin, kun he ilahduttavat Paavo Ruotsalaista, ortodoksipappia sekä jehovantodistajaa: kaikki kun olisivat hanakoita saamaan heidät puolelleen. Mutta sängyssä on niin mukavaa, kun Waltti Color makaa mummoin keskellä Koraani kädessä.
Ja oikeasti: tämä on hauska kokoelma strippejä, joista oikea rasismi on kaukana tai jos ei ole, on se ainakin 100 % suomalaista. Nauraa saa, ääneenkin, jos kehtaa ja yleensä tulee nauraneeksi itselleen ja mielipiteilleen! Jopelta jälleen mainioita irtiottoja ja kommentteja moneenkin erilaiseen suurempaan ja pienempään kotimaiseen ilmiöön. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa sarjakuvien ystäville, mutta myös yhteiskuntakritiikistä, vanhustenhoidosta, maahanmuuttajista sekä yleisestä poliittisesta ilmastosta kiinnostuneille. Tämä kestää kyllä useammankin lukukerran, itse luin vasta toiseen kertaan 🙂 Allahu akbar!