Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luettuani W. G. Sebaldin Saturnuksen renkaat, olin valmis pistämään miehen niiden kirjailijoiden listalle, jotka eivät elinaikanaan saaneet Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Huimaus kuitenkin pudotti Sebaldin jalustaltaan ainakin toistaiseksi. Vuonna 1990 julkaistu Huimaus on ikään kuin luonnos 5 vuotta myöhemmin ilmestynyttä Saturnuksen renkaita varten. Kun Saturnuksen renkaat tarjoilee huikeaa assosiaatiota ja kirkasta, turhista lauseista riisuttua tekstiä, Huimaus on tyhjän pyörittelyä.
Teos alkaa napakasti ja imaisee mukaansa, mutta muuttuu sitten kirjailijan sairaskertomukseksi, jonka jälkeen muistellaan Franz Kafkan parantolakäyntejä. Omassa sairaalloisuudessaan kirjailija jopa luulee näkevänsä Danten ja Ludwig II:n kadulla.
Huimaus paranee loppua kohden, kun kirjailija palaa lapsuutensa kotikylään, ja muun muassa löytää omasta elämästään tarinan, joka muistuttaa Kafkan novellia Metsästäjä Gracchus. Sebald on mainio löytämään analogioita ja yhdistelee erikoisia sattumuksia omaperäiseen tyyliinsä. Huimaus ei vedä vertoja Saturnuksen renkaille ja on varmasti pettymys Sebaldin faneille, mutta päihittää silti monet kaunokirjallisuutena julkaistut teokset.