Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Yhdessä Tanskan kanssa Suomi on vähiten korruptoitunut maa saksalaisen Transparency Internationalin vuoden 2021 korruptioindeksissä. Siis: korruptio Suomessa on vähäistä.
Eipä siltä näytä kirjaa lukiessa, eikä näin näytä olevankaan, kun kirja on läpi luettu. Tilastot nyt ovat mitä ovat, sillä väärinkäytöksiä tunnistetaan eri tavoin tai ei tunnisteta ollenkaan.
Väärinkäytös on tahallinen, laiton ja epäeettinen. Tekijä tietää asianlaidan, silti jostain syystä sortuu rikokseen. Millä tavoin ja miksi?
Teko voi olla taloudellisesta mitätön: kynän tai paperinipun pölliminen työpaikalta. Tai mielettömän suuri: pyramidihuijaus à la Bernie Madoff.
Vaasan yliopiston laskentatoimen professori Annukka Jokipii ja toimittaja Nadia Paavola ovat tutkineet suomalaisten yritysten ja yksityishenkilöiden väärinkäytöksiä tässä Huijareiden Suomi -kirjassaan.
Kirjassa käydään läpi monen monet vilpilliset tapaukset ja lopuksi nimetään selittäen väärinkäytösten koko kirjo sanastoineen. Moni vilppi ei johda tuomioistuinkäsittelyyn, koska niitä voidaan pitää pelkästään epäeettisinä, lievinä, siis peiteltävänä arvojen vastaisena toimintana ja tällöin yhtiön mainehaitan takia ne jätetään julkistamatta.
Sanastossa petos, kavallus, huijaus, väärinkäytös, anastaminen, lievä varkaus, talousrikos sekä harmaa talous määritellään ja tekstissä esimerkein kerrotaan, miten ne näkyvät työntekijän ja organisaation arjessa.
Yritysten ilmapiirin ja toimintakulttuurin muutos ovat ratkaisevassa asemassa, jos ja kun halutaan saada muutos aikaan; vaikeneminen ja villaisella painaminen ovat pahasta. Siinä onkin tehtävää kyllin. Väärinkäytösten esille saamiseksi on kehitelty tarkastusten lisäksi työntekijöille whistleblowing-ilmoituskanava, jossa työntekijä voi nimettömänä kertoa havaitsemistaan laittomuuksista. Whistblower-termi lisää uskallusta ilmiantaa väärinkäyttäjiä, kun ei heti leimaudu työpaikallaan ilmiantajaksi, kielikelloksi tahi vasikaksi. Tänä vuonna voimaan tullut ilmoittajasuojalaki auttanee asioiden esilletuomista.
Monimutkaisten asioiden esille ottaminen todellisten ja keksittyjen tapausten kautta elävöittää kirjaa. Lukijana pysyy paremmin kärryillä ja juonessa mukana. Viimeistään lopussa voi sitten huokaista ja ihmetellä, että on meitä lähtijöitä moniin juniin: monilla omatunto on turhan venyvä käsite – Suomessakin.
P.S. Kirjaa päätellessäni ilmestyy Ylen verkkosivuille, kuin nappiin, uutinen:
Metropoliitta Arsenilta vohkittiin kaulakoru ja sotilaalta univormu kesken junamatkan – varkaudet ovat lisääntyneet junissa