Enpä kovin innostuneena asettunut sanan ääreen, kun en kuvataiteista juuri ’kiksaannu’ enkä irti tahdo saada. Mutta. Hei halleluja! Tämä tärppäsi, imaisi mukaansa seikkailuun ja nyt tiedän Hugo Simbergistä, Simbistä, paljon muutakin kuin että hän syntyi Haminassa kaksosena everstiluutnantti-isän yhdentenätoista lapsena vuonna 1873 ja Viipurista tuli myöhemmin kotipaikka ja sen, että elämää ei kestänyt kuin 44 vuotta.
Ainakin nämä tärkeimmät saavutukset ovat muistissa:
- yli 1000 taideteosta: maalauksia, grafiikkaa, freskoja, veistoksia, kuvituksia;
- pirut ja enkelit tahtoivat tuppautua piirrokseen kuin piirrokseen mukaan, samoin turpamerkintämonogrammi alkuaikoina;
- Tampereen Johanneksen kirkon, nykyisen tuomiokirkon lehterin kuvitus, 12 alastoman pojan okaseppeleenkantamisfriisi;
- Haavoittunut enkeli sekä sen mukaelma Tampereen kirkon yläparvella.
Kaikesta saavutuksistaan huolimatta tämä Akseli Gallen-Kallelan Ruoveden korvessa koulima suosikkipoika ja elämästä nauttiva maailmanmatkaaja tunsi itsensä ulkopuoliseksi maailmanmenossa ja lopulta jäikin ammattiveljien halveksimaksi aikaansa jämähtäneeksi taiteilijaksi. Perhe-elämä voitti: ihana Anni (Bremer) löytyi Ateneumista, lapset Tom ja Uhra-Beata siihen kohta. Sitten kuitenkin oli lähdettävä maalaamaan.
Helena Ruuska kirjan luoja, FT, pitää tarinankertojan otteella lukijansa mukana yhtenä etsijänä löytöretkellään: – Katsotaanhan, mitä tuolta löytyy? – Onkohan tuolla mitä? – Entä tämä? – Viihtyiköhän Hugo tuolla? ja niin edelleen. Mikään ei ole kirkossa kuulutettua, melkein kaikki voisikin olla toisin; jos asioita yhdistelisi eri lailla, silloin voisi Hugon asioita päätellä päinvastoin.
Ehkä. Kenties. Muistuttanee. Oivalsikohan. Todennäköisesti. Kaiketi.
”Miksi hän halusi ikuistaa sinkkilevylle [Niagara-]putouksen vesimassat juuri jouluna, jää epäselväksi. Ehkä hän halusi sillä korostaa yksinäisyyttään – perheettömyyttään. Ja ehkä hämmästyttääkin.”
Noin etenemme, yhdessä päätellen joko ei tai kyllä. Lukija on mukana tiiviisti, voi itse osallistua ratkaisemiseen ja olla yhtä oikeassa tai väärässä kuin Helena!
Voi olla, että perehtyneille taiteentuntijoille kirja ei juuri uutta anna Saarikiven Simberg-väitöksen päälle, mutta meille taiteen amatööreille Ruuskan Simberg antaa innostuksen ja oikeuden hypätä mukaan maalaustaiteen pariin.
Tiedä vaikka tässä vielä Ateneumissa piipahtaisi! (Ihmettelemässä Haavoittunutta enkeliä vähän samalla lailla kuin Louvressa Mona Lisaa: noinko pienikokoisia taulut ovat! Ensin mainittu vain 21 x 41,5 cm, toinen 77 x 53 cm). Tampereen tuomiokirkossa on ainakin käytävä toisen kerran ja katsottava holvivaipan enkelien siipivartiota, katon kerälle kiertynyttä omenaa nielevää käärmettä ja 52-metristä lehteriseppelettä, oikeanpuoleisen ylälehterin päätyseinän Haavoittuneen enkelin mukaelmaa ja lyijylasisia ikk… Ja ja ja…