Lastenrunoja ei ole hetkeen tultu luettua, mutta Höyhentakkisakki päätyi heti lukulistalle hauskan teemansa vuoksi. Kuten nimestäkin voi arvata, seikkailee eri runoissa kaikennäköisiä siivekkäitä aina västäräkeistä variksiin. Linnut jännittävät koulunkäynnin aloitusta, hurjastelevat polkupyörän kanssa, rakentavat linnunpönttöönsä saunan tai kuten Pablo-pulu, näyttävät mistä on miehekkäät pulut rakennettu!
Kirja on kaikkiaan oikein hauskaa luettavaa. Aapo Ravantin kuvitus myös sopii Leena Ravantin kekseliäisiin riimittelyihin kuin nenä päähän. Kuvitukset ovat persoonallisia, ja hahmot toimivat loistavasti; ne ovat sekä ilmekkäitä että mieleen jääviä.
Aapo Ravantti on jäänyt itselleni erityisesti mieleen yhteistyöstä Reetta Niemensivun kanssa, parivaljakon Määt ja muut: Runoja eläimistä ja ihmisistä, on niin ikään aivan ihana. Tällä kertaa yhteistyökumppaniksi on päätynyt kuitenkin Leena Ravantti, eli Aapon äiti. Yhteistyö on selkeästi sujunut kadehdittavan hyvin ja toivoa sopii, että sille olisi luvassa myös jatkoa. Höyhentakkisakissa on nimittäin sitä jotain, joka todellakin saa toivomaan, että tähän persoonalliseen lintuporukkaan tulisi törmättyä jatkossakin!