Korealainen kirjailija Kyung-sook Shin löysi historiankirjoista maininnan 1800-luvulla eläneestä korealaisnaisesta Yi Jinistä, hovitanssijasta, joka puhui ranskaa ja matkusti ranskalaisen lähettilään kanssa Pariisiin. Maininta oli niin eriskummallinen ja häipyi niin historian käänteisiin, että Shinin oli pakko tarttua siihen ja kirjoittaa romaani, jossa Yi Jinin tarina kerrotaan kokonaisuudessaan.
Yi Jin on hovin lumoavin tanssija, johon ranskalainen diplomaatti Victor rakastuu ensisilmäyksellä. Hovitanssija on kuninkaan nainen, jonka himoitseminen voi johtaa jopa kuolemaan. Victor ei kuitenkaan pelkää ja tapahtumat johtavatkin lopulta siihen, että Victor saa luvan viedä Yi Jinin mukanaan Pariisiin.
Hovitanssija on toisaalta kuvaus 1800-luvun lopun Koreasta ranskalaisesta näkökulmasta, toisaalta korealaisnaisen näkökulma le belle époquen Pariisista. Korea oli tuohon aikaan levoton paikka, jossa Kiina ja Japani kilvoittelivat vaikutusvallasta ja eurooppalaiset valtiot huseerasivat lähetystöineen siinä sotkussa. Ranska ei liiemmin Koreasta piitannut, kunhan oli kiinnostunut katolisten lähetystyöntekijöiden turvallisuudesta, Ranskan intressithän olivat Indokiinassa.
Toisaalta ajankuvan lisäksi puhutaan paljon ajattomista asioista, kuten rakkaudesta ja siitä, millaista on hyvä elämä ja miten kahden kulttuurin väliin pudonnut nainen voi onnensa löytää. Hovitanssijan tarina on kauniisti kerrottu ja kiehtova. Iso kiitos siitä, että Taru Salminen on suomentanut teoksen suoraan koreasta ilman välikäännöksiä.