Hopeapuuhun huipentuu koko Pimeä nousee -sarja. Pimeä kokoaa voimansa hyökätäkseen vielä kerran Valoa vastaan, mutta Valokin on valmiina, kiitos voimansa koonneen Willin. Will päätyy lomailemaan Walesiin ja kohtaa, kuinka ollakaan, vanhoja tuttuja: albiinopoika Bran Daviesin ja Drew’n sisarukset Janen, Simonin ja Barneyn. Kaikki joutuvat osallisiksi lopulliseen taistoon, mutta ennen kaikkea tulilinjalla ovat Will ja Bran, joiden on saatava haltuunsa kristallimiekka Eirias, joka on kätketty monien vaarojen taakse.
Luvassa on jännittävä seikkailu, jossa riittää haasteita ja vaaroja. Kirja on, kuten sarjan aiemmatkin kirjat, varsin suoraviivaista menoa: suvantokohta, este, nopea ratkaisu, suvantokohta, este, nopea ratkaisu ja niin edelleen. Vaikeatkin haasteet tuntuvat ratkeavan nopeasti, oikeat toimintatavat tuntuvat tulevan Willille ja Branille kuin annettuina. No, lastenkirjojahan nämä ovat, joten ehkäpä suoraviivaisuuden voi niiltä osin antaa anteeksi.
Jännittävä tarina Hopeapuu kyllä on, ja Susan Cooper kuvaa Walesin maisemia ja maagisia maailmoitaan hienosti ja houkuttelevasti. Mielenkiintoinen on myös kirjan alku, jossa kuvattu rasistinen purkaus nivoutuu kirjan lopun sanomaan hyvin ytimekkäästi: vaikka Pimeä voitettaisiinkin, ihmisissä on silti oma pahuutensa.
Nelisenkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen Pimeä nousee on edelleen mielenkiintoinen ja tunnelmallinen kirjasarja, jota voi suositella fantasianjanoisille lapsille.