Hopeamedaljonki on Eppu Nuotion Raakel Oksa ratkaisee -sarjan toinen osa. Ensimmäinen Leinikkimekko vakuutti jo niin, että oli ihanaa tarttua toiseen.
Hopeamedaljonki sijoittuu vanhaan asuntoon Töölöön. Kaikille vanhoista asunnoista tykkääville nämä kirjat ovat mannaa. Asunnon omistaja on kuollut, hautajaiset pidetty ja asunto pitäisi laittaa myyntiin. Raakelin velipuolen äiti ottaa Raakeliin yhteyttä pyytääkseen apua, sillä asunto oli testamentattu Maanmittarikillalle, koska vainajalla ei ollut ketään omaisia. Kun he menevät asuntoon, heitä kohtaa melkoinen hämmästys. Asunto on täynnä tavaraa. Asunnon haltija, Kaarina on säästänyt kaiken, ihan kaiken! Tulee heti mieleen, miten paljon tällaista on ihan oikeesti.
Raakel pyytää apuun ystävänsä Dannen ja he alkavat käydä läpi tavarahässäkkää. Vastaan tulee yhtä sun toista ja Kaarinan elämää käydään läpi. Välillä ollaan 1970-luvun puolessa välissä ja ETYK:n ajoissa ja tunnelmissa. On Kaarina, Sinikka ja Mauno. Ystävykset, luokkakaverit, jotka viettivät paljon aikaa yhdessä. Se on kuitenkin Sinikka, joka menee Maunon kanssa naimisiin.
Raakel Oksa ratkoo Kaarinan elämää tässä hetkessä, mutta lukija kuitenkin saa tietää kaiken samalla, koska kirjassa on kaksi aikatasoa. Nostalgista aikaa 1970-luvulta, Sinikan, Maunon ja Kaarinan elämää silloin. Sitten taas Raakelin ja Dannen tarinaa nyt, kun he sitä asuntoa perkaavat. Mitä tapahtui ja miksi Kaarina eli yksinään ja syrjään vetäytyneenä?
Ihana kirja, mahtava fiilis ihan koko ajan ja sellainen uskottava, että aivan kuin kaikki tapahtunut olisi ollut totta. Ajan kuvaukset ovat muistoja herättäviä, muun muassa miten Jaana-lehti tipahti postiluukusta.
Nyt jään haltioituneena odottamaan sarjan kolmatta osaa.