Jojo Moeysin seuraan on aina yhtä jännittävää heittäytyä, sillä hänen tarinansa vievät milloin mihinkin maailmankolkkaan ja taidokkaasti luodut henkilöhahmot ovat mitä parhainta matkaseuraa. Hänen uusin kirjansa Hopealahti sijoittuu pieneen, rauhalliseen Australian rantakaupunkiin. Hopealahti on hieman unelias mutta lämminhenkinen yhteisö, jonka rannoilta lähdetään merelle valaita ja delfiinejä ihailemaan. Retket merelle tuovat turisteja ja elannon niin pienelle rantahotellille kuin veneiden miehistöillekin.
”Haityttö” Kathleen on jatkanut rantahotellin ja valaanpyyntimuseon pitoa Hopealahdessa vanhempiensa kuoleman jälkeen. Hopealahden suojista, tätinsä luota, on saanut turvapaikkansa myös Liza ja tämän tytär Hannah. Lizaa piinaavat menneisyyden synkät salaisuudet, joilta hän haluaa suojella ennen kaikkea tytärtään.
Mike Dormer, liikemies Lontoosta, saa tehtäväkseen aloittaa hotelliprojektin Hopealahdella. Hän matkustaa paikan päälle ja majoittuu Kathleenin hotelliin. Suunnitteilla on aivan uudenlainen konsepti, joka maksimoisi käyttöasteen ympäri vuoden. Mike saa heti huomata tulleensa aivan toiseen maailmaan ja businessmiehen lookissa on paljon riisuttavaa, mikäli aikoo päästä ulkopuolisuudentunteestaan. Miken suunnitelmien paljastuminen on hopealahtelaisille järkytys ja hän joutuu itsekin kyseenalaistamaan aikeensa ja arvonsa. Miken ja Lizan välillä väreilee monenlaisia jännitteitä – toki genren mukaisesti romantiikkaakin on ilmassa, useammankin parin verran.
Elämää luonnon armoilla ja ehdoilla, koskettavia ihmiskohtaloita ja romantiikkaa, meren elämän kauneutta – Moyesin tapaan isoja ovat romaanin ainekset tälläkin kertaa. Ei kannatta luovuttaa, vaikka tarina tuntuukin lähtevän liikkeelle hitaanlaisesti. Viihdekirjailijatar osaa kyllä hommansa ja pitää jännitystä yllä loppumetreille asti. Ei ehkä ihan ykkössijoille syksyn listallani, mutta tiedän kyllä tarttuvani seuraaviinkin Moyesin romaaneihin heti kun mahdollista. Suosittelen viihteen- ja romantiikannälkäisille!