Hola!:n takaa on taas lupsakka kokoelma Juha Vuorisen kolumneja. Kun Pappa Vuorinen tykittää Andalusiasta, tulee hyviä osumia. Meikäläinen otti koppeja niin, että olin ihan tikahtua.
Tästä opuksesta tulee hyvin ilmi, mitä kirjailija Vuorinen on mieltä muun muassa USA:n presidentistä ja tarinoi aiheesta hyvinkin siihen tyyliin, mitä mieltä valtaosa ihmisistä on. Juha ei paasaa, vaan laukoo totuuksia ja sellaisella huumorilla, että tupeet liehuu.
Jos kirjaa lukiessa naurattaa, niin välillä liikuttuu ja jää ajattelemaan perhettä ja lapsia ja niiden tärkeyttä. Pappa Vuorinen on todella isä, joka rakastaa lapsiaan ja mies, joka palvoo vaimoaan. Ei lässytä tästä aiheesta, vaan kertoo sen niin kuin sen mies voi tehdä, nauraen. Rivien välistä sitten tirskuu se hellyys.
Minkälaista on eläminen koko perheen kanssa ulkomailla, kun siellä ei olla turistina piipahtamassa, vaan arkikin on kohdattava. Jotta saisi sen sujumaan, se ottaa välillä ohraleivän. Hermoja raastavaa. Vaan, kun voi lukea kotisohvalla tai vessassa, niin kuin näitä kirjoja yleensä, niin kyllä on nautittavaa seurata Vuorisen perheen elämää ja selviytymistä.
Ruokajuttujakaan ei sovi unohtaa, sillä nehän kuuluvat arkeen eli sitten missä päin maailmaa tahansa. Syöminen ja ruuansulatus ovat niin jokapäiväisiä juttuja, mutta aina niissä jotakin kertomisen tynkää on, etenkin kun on kyse Juha Vuorisesta.
Lisäksi paljon muuta! Oli jälleen nautinto lukea tämä opus ja kehotankin siihen tarttumaan, sillä niin oli sisällöltään monipuolinen ja vivahteikas. Niinpä usein vessasta tullessani, kirja lähti mukaan ja huusin perheelleni: ”Hei, haluatteko kuulla hyvän jutun!”