Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen jo pidempään halunnut lukea jonkin Katsushika Hokusain (1760–1849) elämäkerran, mutta sopivaa kandidaattia ei ole syystä tai toisesta tullut vastaan. Onneksi tuskaa lievittää Giuseppe Latanzan ja Francesco Matteuzzin sarjakuvaelämäkerta, joka toimii hyvänä alustuksena tämän maailmankuulun taiteilijan elämään.
Länsimaissa Hokusai on tunnettu ennen kaikkea teoksestaan Suuri aalto Kanagawan edustalla, mutta miehen ura oli uskomattoman pitkä ja hän vieläpä kuului niihin taiteilijoihin, jotka kukoistavat sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulevat. Hokusai itse uskoi, että hän saavuttaa todellisen mestarin tason vasta vaatimattomassa sadan vuoden iässä!
Hokusain tuntema maailma, eli Edo-kauden Japani, oli monessakin mielessä aivan oma maailmansa, jossa oli monia nyky-Japanin tyystin unohtamia piirteitä. Aikakautta leimasi lukuisat kilpailevat taidekoulukunnat ja tavanomainen käytäntö oli, että taiteilija muutti nimensä silloin kun liittyi johonkin tiettyyn koulukuntaan. Hokusai (oikealta nimeltään Tokitaro) oli erityisen tunnettu nimen vaihtamisestaan, mies käytti elämänsä aikana ainakin 30 eri taiteilijanimeä, joista Hokusai oli käytössä vuodesta 1798 vuoden 1810 tienoille. Tämä osaltaan on hankaloittanut elämäkertureiden työtä, sillä on melkeinpä mahdotonta selvittää kaikkia nimiä, joiden alla Hokusai vuosien varrella työskenteli.
Käsikirjoittaja Matteuzzi on puolestaan joutunut miettimään miten tuoda sarjakuvassa esille juuri tätä Edo-kaudesta kertovaa tiedollista puolta, kaikkea olennaista informaatiota kun on varsin hankala tunkea vain Hokusain tarinan yhteyteen. Ratkaisuna sarjakuvassa on eräänlaisia tietolaatikkosivuja, joissa taustoitetaan Japanilaisen kulttuurin ja erityisesti ukiyo-e–taiteen historiaa. Ratkaisu on ihan toimiva ja pitää itse sarjakuvakerronnan sopivan jouhevana.
Sarjakuvan näkökulma kietoutuu sen mielenkiintoisen seikan ympärille, että Hokusai sai taiteeseensa inspiraatiota länsimaalaisesta taiteesta ja tuli sen myötä mullistaneeksi japanilaisen ukioye-e–taiteen. Tosin aikalaisille kyse ei tietysti ollut kyse mistään oikeasta ”taiteesta”, vaan ukioye-e oli lähinnä jonkinlaista halpahintaista populaaritaidetta. Siitäkin huolimatta nämä
Ukiyo-e–puupiirrokset puolestaan mullistivat länsimaisen taiteen. Renoir, Monet, Degas ja Vincent van Gogh myönsivät auliisti velkansa Hokusaille, joka oli jo heidän aikanaan tunnettu nimi länsimaissa. Sarjakuva tuo hyvin esiin sen miksi Hokusai on taidehistorian suuria nimiä, myös länsimaisesta taiteesta puhuttaessa.
Sarjakuvan käsikirjoitus on siis hyvässä kuosissa ja Giuseppe Latanzan kuvakerronta on sekin periaatteessa mukiinmenevä, joskin jollain tasolla se jää vähän kunnianhimottomaksi. Ehkä en olisi asiaan kiinnittänyt muuten niin paljon huomiota, mutta satuin lukemaan samanaikaisesti Elisa Macellarin mainion Kusama-elämäkertasarjakuvan (josta arvostelu myöhemmin). Siinä mainitun taiteilijan taide nivoutuu niin olennaisella tavalla osaksi sarjakuvan visuaalisuutta ja kerrontaa, että lukiessa ajattelin että juuri tällä tavalla taiteilijasta kertova sarjakuva pitäisikin tehdä. Sen sijaan Hokusai : A Graphic Biography ei sisällä mitään sen kummempia visuaalisia oivalluksia, jotka toisivat Hokusain taidetta lukijalle lähemmäksi.
Vaikka mitään maata mullistavaa kerrontaa sarjakuva ei olekaan, on se Hokusaista kiinnostuneille kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, suosittelen!
