Se, että jotkut meistä osaavat lukea ja kirjoittaa ja vähän laskeskella, ei vielä merkitse, että kelpaisimme valloittamaan Maailmankaikkeuden.
Ei, tämä ei ole Kurt Vonnegutin Hokkus pokkuksen motto, mutta voisi hyvin olla. Sitaatti on toki kirjasta, mutta aivan sen lopusta. Se on loistava loppukaneetti jälleen yhdelle satiirin mestarin suurten aivojen tuotokselle. Mielestäni siinä tiivistyy yhteen virkkeeseen paljon olennaista Vonnegutin pessimistisestä humanismista.
Mutta mikä kirja tämä Hokkus pokkus oikein olikaan? Sen päähenkilö on Vietnamin veteraani Eugene Debs Hartke, joka kirjoittelee muistelmiaan kaikille löytämilleen pienille paperilapuille odottaessaan oikeudenkäyntiään osallisuudestaan sekaviin tapahtumiin Yhdysvaltain historian suurimman vankilapaon yhteydessä. Tarina on erittäin monipolvinen, eikä Vonnegutilla taaskaan ollut kiinnostusta pitää ihan kovin tarkasti kiinni kertomuksen kronologisesta järjestyksestä.
Sattumalla on osuutensa meidän kaikkien elämään, ja tätä satunnaisuutta Vonnegut korostaa kerta toisensa jälkeen Hokkus pokkuksessa. Me ajaudumme tekemään valintoja, ja tätä kaikkea kutsutaan nimellä elämä. Niin Eugene Debs Hartkekin. Hänestä piti tulla toimittaja, mutta vähän vahingossa hän lähtikin sotilasakatemiaan ja päätyi viimeiseksi Vietnamista lähteneeksi amerikkalaiseksi. Sen jälkeen hänestä tuli oppimisvaikeuksista kärsivien rikkaiden nuorten collegen opettaja, kunnes ilman omaa syytään kenkää saatuaan (ja polkupyörän varastettuaan) ajautui opettajaksi vankilaan. Ja sitten kansalliskaartin prikaatinkenraaliksi, koska sattui olemaan oikean värinen edes jotenkin järjissään ollut henkilö. Ja niin edelleen.
Hokkus pokkus on yhteiskunnallinen satiiri, jossa fokuksessa on eriarvoisuus. Hartken työpaikalla Tarkington collegessa on tietokone, joka saatuaan perustiedot henkilöstä ja henkilöhistoriasta ennustaa, mitä henkilölle tulevaisuudessa tapahtuu. Vonnegut luo vastakohtapareja. Valkoiset ja Mustat. Rikkaat ja köyhät. Amerikkalaiset ja muut. Vastauksia hän ei anna, elleivät nyt kaiken absurdius ja sattumanvaraisuus sellaisesta käy.
Kaikkiaan Hokkus pokkus kuuluu Vonnegutin eliittisarjaan. Suosittelen.