Steere House on nykyaikainen hoivakoti missä on muun muassa eläimiä potilaiden piristykseksi ja hoitoon kuuluu muutakin kuin lääkkeitä. Eniten sairaalassa on kissoja, joista yksi osoittautuu hieman erikoisemmaksi. Oscar nimittäin lyöttäytyy yhteen kuolevien potilaiden kanssa ja on usein paikalla viimeisillä hetkillä. Yksi sairaalan lääkäreistä, David Dosa, kiinnostuu ilmiöstä ja rupeaa tutkimaan asiaa, mistä syntyi ensin lehtiartikkeli ja laajentui myöhemmin kirjaksi.
Tohtori Dosa tutkii Oscarin arvoitusta haastattelemalla potilaitaan ja heidän omaisiaan. Loppujen lopuksi kirjan pääosassa ei olekaan Oscar, vaan kissan ”potilaat” ja heidän tarinansa.
Kirja ei ole helppoa luettavaa, siinä käsitellään kovimpia tabuja — vanhenemista ja kuolevien hoivaamista. Steere Housen hoivakodissa on paljon dementiapotilaita ja heidän tarinansa ja kuolemansa ovat surullisia, tosia mutta myös lohduttavia. Kirjasta oppii yllättävän paljon dementiasta ja sen muodoista, muun muassa Alzheimerista. Vanhukset ovat ihmisiä kuten jokainen, joita ei välttämättä pysty itse hoitamaan, mutta ansaitsevat parasta mahdollista hoitoa. Kirjan suurin opetus on, etteivät muistihäiriöt kuulu olennaiseen osaan vanhuutta vaan ovat sairauden oire.
Tämän kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen on yhtä tärkeää kuin sen lukeminen. Vaikka ei haluaisi myöntää, me kaikki vanhenemme ja on hyvä tietää mitä on edessä itsellään tai läheisellään. Itsekin valitsisin kissan teho-osaston sijaan ja toivon että aikanaan on valinnan mahdollisuus.