Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hjalmar Jansson on ikuinen kakkonen, väliinputoaja, luuseri. Hän syntyy valmiiksi orpona, kun isä kaatuu Viipurissa jatkosodan aikana. Hän varttuu Rööperissä suomenkielisenä köyhänä työläispoikana äitinsä, Elannon työntekijän, ja isoisänsä, vuosisadan alussa meriä kolunneen kapteeni Janssonin, kasvattamana. Kotitalon paraatirapussa asuu myös Börje, jonka kanssa Hjalmarille kehittyy elämänmittainen suhde, joka vaihtelee lapsuuden toveruudesta aikuisiän alamaisuuteen ja lopulta vihamieliseen oikeustaisteluun.
Hjalmar on elämässään alusta alkaen tuuliajolla. Koulut jäävät kesken, naissuhteet kariutuvat, työura ei etene. Hjalmar käy sisäistä dialogia paholaistensa kanssa eikä oikein koskaan opi olemaan sinut itsensä, menneisyytensä tai tulevaisuutensa kanssa. Kaikki, mitä Hjalmar yrittää, tuntuu menevän pieleen.
Arne Nevanlinna on alkanut julkaisemaan romaaneja vasta yli 80-vuotiaana, vaikka muuta kirjallista tuotantoa häneltä kosolti löytyykin jo ennestään. Hjalmar on Nevanlinnan toinen romaani; loistava esikoisromaani Marie saavutti vuonna 2008 Finlandia-ehdokkuuden. Nevanlinnan tyyli koukuttaa vapaalla assosiaatiollaan, ja vaikka Hjalmar ei ehkä ihan yhtä villin tajunnanvirtainen olekaan kuin edeltäjänsä, tavoittaa Nevanlinna Hjalmarin sisäisen sekasorron syvällisesti ja terävästi. Turhan kronologisesta juonenkäsittelystä Nevanlinnaa on turha syyttää. Huumorikin pilkahtelee paikoin, vaikka onhan Hjalmar varsin surkea ja epäonninen hahmo.
Koska poikkeuksellisesti nautin Hjalmarista — ainakin ensikohtaamisemme ajan — äänikirjana, on muutama sana paikallaan siitäkin. Veikko Honkanen on verrattoman miellyttävä lukija, joka löytää Nevanlinnan koukeroisesta tekstistä olennaisen ilmeikkäästi ja selkeästi. Dialogeissa kokenut ääninäyttelijä pääsee vauhtiin luoden muutamalla äänenpainon ja -värin muutoksella liudan toisistaan erottuvia hahmoja. Kaikkiaan Honkasen työ on vähäeleistä, mutta varmaa — ammattilaisen jälkeä.
Jotenkin Arne Nevanlinna muistuttaa minua José Saramagosta. Kyse ei ole pelkästään pitkistä virkkeistä tai iän tuomasta kokemuksesta ja näkemyksestä. Nevanlinnan vaalima vanhanaikainen intellektuellius ja lukeneisuus tekevät Hjalmarista erityisen hyvän romaanin. Arne Nevanlinna lunastaa viimeistään tällä romaanilla paikkansa suosikkieni joukossa. Suosittelen!
