Eipä siinä paljon sanomista asianomaisella ole, kun kaksi Isoa asianomaisen jakavat! Suomi on Neuvostoliiton eli Stalinin riistamaata yhdessä Baltian maiden kanssa, Hitler ottakoon Saksalle suurimman osan Puolasta ja niin edelleen.
Suomelta ei kysellä. Salainen etupiirisopimus allekirjoitetaan Moskovassa 23. elokuuta 1939. Marraskuun viimeisenä päivänä alkaa talvisota, joka kestää reilut kolme kuukautta päättyen 13.3.1940.
Talvisota olisi kenties ollut vältettävissä tai siirrettävissä, jos Suomi olisi suostunut lohkaisemaan Karjalankannakselta palasen Leningradin edustalta sekä luovuttanut suosiolla Hankoniemen tai muutaman saaren venäläisten tukikohdiksi. Mannerheim yhdessä Paasikiven ja ministeri Tannerin kanssa suosittelivat myöntymistä, ulkoministeri Erkko ja pääministeri Cajander kumppaneineen vastustivat moista pehmeyttä. Niinpä sitten sodittiin. Ja hävittiin, menetettiin Karjala kokonaan.
Jotenkin noin se meni, noin sen tästä ’Suomen kauppakirjasta’ luin.
Saksa ei puuttunut peliin, koska Hitler näin oli sopinut Stalinin kanssa. Rauhan aikaa maassamme talvisodan jälkeen kesti reilun vuoden, kunnes Saksa ’unohti’ Euroopan valloituksen uhossaan salaisen etupiirisopimuksen. Ja nyt oli vuorossa Venäjän tuhoaminen.
”Kyseessä on tuhoamistaistelu. Jos emme käsitä sitä niin, lyömme kyllä vihollisen, mutta meillä on 30 vuoden kuluttua jälleen vastassa kommunistinen vihollinen. Me emme käy sotaa säilöäksemme vihollisen.”
Nyt jo Suomelta kohteliaasti kyseltiin, onko rajatoivomuksia: minne saakka haluatte itärajan siirrettämän?
Niinpä 25.6.1941 pääministeri Ragnell totesi Suomen olevan jälleen sodassa.
Professoripari Visuri & Murtorinne on saanut käyttöönsä uutta tutkimustietoa, josta vanhan tiedon kanssa selvitellään, miten muiden maiden toiminta ja Euroopan yleistilanteen kehitys vaikuttivat Suomen asemaan. Salaisten dokumenttien julkitulo näyttää, miten vaikea oli Suomen päättäjien tehdä päätöksiä, kun perimmäistä tietoa ei ollut käytettävissä.
Suomi siinä pelinappulana kahden miehen show’ssa, jossa ainakin toisella oli päämääränä tuhota toinen ja saavuttaa hegemonia Euroopassa ja lopulta koko maailmassa.
Eipä tuo maailmanmeno liene miksikään muuttunut, kun tässä kääntelee päätä ja katsetta länteen tahi itään. Jopa Saksaan.
Eivät näy hevin loppuvan kirjoitukset eivätkä puheet Hitleristä tahi Stalinista, eikä soisikaan niiden loppuvan, sikäli kun ne muistutukseksi, opiksi ja ojennukseksi otetaan. Eikähän noista natsiajoista ole vielä kulunut ihmisikääkään.
Kirjan mielenkiintoisin luku on liite kirjan lopussa, lähettiläs Schmidtin tekemät muistiinpanot Hitlerin ja Molotovin keskustelusta Berliinissä 13.11.1940.
Keskustelut olivat alkaneet jo edellisenä päivänä. Ja kas vain nykyaikaa, nekin ovat luettavissa netistä.