Pekka Kytömäki on runoilijana tunnettu palindromirunoistaan, joita on ilmestynyt parikin kokoelmallista. En ole niihin sen kummemmin tutustunut, toki Tampereen ratikoista Kytömäen palindromirunous on tuttua. Ennen palindromirunoja Kytömäki on julkaissut kaksi kokoelmaa yhteen suuntaan luettavaa runoutta.
Uusin kokoelma Historian pienmiehiä on sekin vain yhteen suuntaan luettava – tai ainakin tolkullinen vain toiseen suuntaan. Takakansi kuvaa tyyliä tiiviiksi ja hiotuksi ja se on tosiaan kelpo kuvaus. Kytömäki on aforistinen runoilija, joka sanoo vähällä paljon.
Lumi putoaa
aamuyöllä ääneti.
Herään kolinaan.
Kokoelman nimessä on leikkisyyttä, jota löytyy myös sisäsivuilta. Historian pienmiehiä ei ole mitään huumorirunoutta sinänsä, mutta kepeää vitsikkyyttä on mukana tasapainottamassa kokoelmalle yhtä lailla luonteenomaista vakavuutta. Kytömäki pohdiskelee mieheyttä ja maskuliinisuutta. Palindromirunoilijalle ominaista sanaleikittelyäkin on päätynyt mukaan.
Joku oli.
Jo kuoli.
Historian pienmiehiä on nautittava, hyväntuulinen runokokoelma. Sen runoilijaminä on jotenkin leppoisan oloinen kaveri; luulen, että viihtyisin hyvin hänen seurassaan. Katselisin skeittaustaitoja, juttelisin kirjallisuudesta. Tarkempaan tutustumiseen on selvästi aihetta; tämä oli ensimmäinen tutustumiseni Kytömäen runoihin, mutta ei jää viimeiseksi. Aikaisemmatkin kokoelmat on selvästi luettava.
En tahdo tietää,
kuinka vähän minusta
puhutaan selkäni takana.