Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hissimusiikkia on omaperäinen ja erilainen romaani, josta voi olla vaikea saada otetta. Tarina on jaettu kahteentoista osaan, raitaan, jotka kertovat aina yhden ihmisen kohtalon. Kysymys on kahden suvun jäsenistä, joiden kohtalot ja elämä saattavat jotenkin risteytyä joskus tai olla lyhyesti kosketuksissa toisiinsa. Toisinaan ehkä enemmänkin. Tai sitten ei, ei ehkä kuitenkaan.
Jokainen kappale toimii myös omana itsenään, yksittäisenä novellina. Jokaisella on jokin unelma, jota he etsivät koko tarmollaan ja olemuksellaan. On vanhempien luokse asumaan jäänyt Leena Katariina, akateemisten työttömien kurssilla päsmäröivä Sakari, koulukaveriaan pomottava Emil, pomoa mielistelevä Into, isyyteen tykästynyt Pietari ja naistenmies Pate. Kaikilla on jotakin mielessä ja tekeillä. Mutta mitä heille lopulta jää? Yksinäisyys… ja ikävä jotakin.
Mirjam Lohen kieli on mielenkiintoista ja perässä on joskus vaikea pysyä. Itselläni tämä vaati toisenkin lukukerran, ihan vain varmuuden vuoksi. Kieli on tiivistä ja merkityksiä täynnä, vaikka niitä joskus saa hakea. Välillä tuntee lukevansa osaa proosarunosta. Aina läsnä oleva kertoja hallitsee tätä kokonaisuutta, säveltäen henkilöiden elämälle taustamusiikin. Hissimusiikkia. Kertojalla on myös mainioita lainauksia ja sivuhuomautuksia, joista ainakin itse pidin.
Kirjasta ei välttämättä saa heti otetta, mutta sen tapahduttua kirja vie mukanaan. Erilainen romaani, jossa on sopivasti haastetta helppouteen tottuneelle lukijalle. Nyt saa ja on lupa kerrankin itse tulkita ja miettiä, mitä kirjoittaja on täsmälleen tarkoittanut. Vai voiko täsmälleen edes sanoa mitään tästä teoksesta? Lisäksi kirja on fyysisestikin muodoltaan erilainen ja miellyttävä käsitellä.
Suosittelen uudesta kotimaisesta proosasta kiinnostuneille, kielen erilaisesta käytöstä pitäville sekä tietysti jokaiselle, joka haluaa tietää lisää tästä lopulta oikein mainiosta opuksesta!