Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjan tekijät matkustivat Pohjois-Koreaan melko poikkeuksellisista syistä. He halusivat nähdä omin silmin maan, jonka hallitus sieppasi eteläkorealaisen filmitähden ja tämän ohjaajamiehen vuonna 1979. Nämä päätyivät filmifriikiksi tiedetyn Kim Jong Ilin propagandakoneiston palvelukseen tekemään elokuvia. Vuonna 1986 pariskunta onnistui loikkaamaan länteen. Tekijät tapaavat filmitähti Madame Choin Soulissa Etelä-Koreassa ja matkustavat syksyllä 2008 Pohjois-Koreaan.
Kirjoittajien tarkoitus olisi seurata pariskunnan jälkiä, mutta koko matkakertomus muuntuu lopulta lähes tragikoomiseksi tarinaksi matkasta maassa, joka uhmaa kaikkia järjen sääntöjä. Tarkoitus ei ole ollut siis luoda täydellistä matkakertomusta, eikä analysoida politiikkaa, vaikka väistämättä tähän välillä päädytään.
Bussillinen länsimaalaisia, mitä erikoisempia kanssamatkustajia, sekä aina välttämättömät oppaat esittelevät maata kahdeksan päivän ajan. Matkalaiset saavat kuulla sivullisilta omalaatuisia tarinoita siitä, että osa Pjongjangin asukkaista ja esimerkiksi metron matkustajista olisi palkattu esittämään tavallisia asukkaita. Toisaalta, mikään ei ole mahdotonta maassa, jossa ajanlasku on aloitettu Kim Il Sungin syntymästä eli vuonna 1912. Ryhmä käy jättämässä kunnioittavat tervehdyksensä patsaalle – sitä ennen on ostettava paikallisilta myyjiltä muovikukkia vietäväksi. Kun ryhmä myöhemmin palaa, samat muovikukat ovat myynnissä uudelleen.
Vaikutelmat ovat ristiriitaisia ja omalaatuisia; upea, valtava ulkoilmanäytös stadionilla sekä pohjoisemmassa sijaitseva elokuvakaupunki todistavat kulttuurin omanlaisesta kukoistuksesta. Toisaalta lähes julkisesti on puhuttu osan maaseudusta kärsivän nälkää tai ainakin elävän huomattavasti aliravittuna. Kuitenkin turistit kuljetetaan läpi vehreiden, parhaiden viljelysmaiden. Kaikki tuntuvat myös tietävän vankileirien olemassaolosta, vaikka sitä ei julkisesti tunnustetakaan. Ryhmässä osa erkanee välillä omille teilleen seikkaillen paikallisten joukossa ja saaden samalla kulloisetkin oppaat itkun partaalle ja paniikkiin.
Kirjaa ei ehkä niinkään pitäisi lukeakaan matkakertomuksena vaan hajanaisina muistiinpanoina matkalta, yhdistettynä elokuvapariskunnan kohtaloon ja kertomaan sekä lisäksi tiedettyihin poliittisiin totuuksiin. Lisäksi kirjassa käsitellään esimerkiksi Juche-ideologiaa ja moonilaisuutta, jolla on yllättäväkin jalansija maassa. Kirja antaa valmiudet etsiä lisää tietoa maasta ja tutustua siihen lukijaa itse eniten kiinnostavalla tavalla. Parhaiten tämän voisi kiteyttää siinä, että tekijöiden saavuttua Kiinaan, he tunsivat palaavansa toiseen aikaan ja toiseen maailmaan.