Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eläimet ovat kyllä mahtijuttu. Varsinkin luonnossa ja varsinkin silloin, kun ne pysyvät piilossa. Ei niihin nimittäin kovin moni törmätä tahdo, ainakaan niihin isoimpiin ja hurjimpiin. Perhosiin toki mielellään ja pääskysiinkin, ehkä sisiliskoon. Ja haukeen ja ahveniinkin, mutta virvelin nokassa, ja tietysti hassuihin poroihin, noihin naulakkopäihin. Mutta karhut, sudet ja erityisesti kyy, niitä harva tapaa mielellään.
Kirjailija, runoilija, sanoittaja ja muusikko Jukka Itkonen on jälleen teroittanut sulkakynänsä ja heittänyt verkkonsa runojen virtaan. Saalis, jonka runoilija Hirvi irvistää -teoksen sivuilla pääsee esittelemään on vähintäänkin mahtava, kun Itkonen marssittaa lukijan eteen liki viisikymmentä eläinaiheista pikku runoaan. On surullinen tarina kesäkissasta, ”Lierokysymys” ynnä monta monituista osuvaa vertauskuvaa, eläinjuttuja, jotka kaikki kätkevät leikkisten sanojensa taakse silkan totuuden. Sillä niin se vain on, että pikkuruisten hyttysten armeija saa isotkin ihmiset tutisemaan – ainakin kiukusta – kärpäset pääsevät aina pakoon ja sisilisko, vipuhäntä, tiputtaa häntänsä, jos tarpeeksi pelästyy.
Jukka Itkonen onnistuu siis jälleen, eivätkä Matti Pikkujämsän kuvatkaan teosta ainakaan huononna. Oiva paketti jo ihan pienillekin runojen kuuntelijoille. Minusta ainakin tuntui siltä, että toimiessaan runonlausuntayleisönäni oma nelikuinen koekaniinini taisi jo hiukan suunnata huomionsa sivuja kohti. Tai sitten se oli se minun innostukseni, joka kiinnosti. Joka tapauksessa mukava piristysruiske vuoden pimeimpään hetkeen.
”Kettupa se kurkisteli
karhun talvipesään:
’Valvon täällä talveni,
mutta uskon silti kesään.’”
