Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viisivuotiaalle dinosaurusfanille uusi Hirmuliskojengi on aina iloinen yllätys. Mitä Rasmus ja Turkka tällä kertaa puuhaavat, mihin hirviöihin törmäävät? Kuinka monta kertaa Turkka joutuu mummin suuhun ja löytävätkö kaverukset jälleen kerran itsensä syvältä Suometsän siimeksestä? Tätä kaikkea ja paljon muuta ovat Hirmuliskojengistä kertovat kirjat pullollaan. Sopivasti huumoria, sopivasti jännitystä ja tietysti hirmuliskoja, mitä sitä muuta tarvittaisiinkaan? Ainakin meillä tämä resepti toimii, on toiminut jo joitakin vuosia. Ja niin tuntuisi toimivan muuallakin, Hirmuliskojengi ja hirviökrokotiili on jo sarjansa yhdestoista osa.
Tällä kertaa jengillä sujuu vähän normaalia tahmeammin. Rasmus teloo itseään vielä tavallistakin enemmän, Turkka joutuu mummin ateriaksi heti kättelyssä, mummi kompastuu piraija-altaaseen ja isä tipahtaa tikapuilta. Selityksenä kaikelle kompuroinnille on mikäpä muukaan kuin perjantai 13. päivä. Nyt jos koskaan tuntuu huonolta idealta lähteä Suometsään – varsinkin, kun Suometsän joessa on juuri nähty vaanivan oikea hirviökrokotiili. Mutta päivästä viis, taas mennään! Ja onhan se perjantai 13. päivä pedoillekin perjantai 13. päivä.
Hirmuliskojengi on aikuisenkin näkökulmasta ihan mukiinmenevä sarja. Pidän sen hahmogalleriasta ja useimmiten tarinoistakin löytyy sitä hyvin kannatteleva ydinajatus. Tällä kertaa tosin ideana on esitellä huonoa tuuria, eikä näin ollen kovinkaan kummoista juonikuviota pääse syntymään. Kohderyhmäläistä tämä ei tuntunut haittaavan. Siitä, että lähes jokainen aukeama päättyy kolmeen pisteeseen ja seuraavalla aukeamalla jatkuvaan virkkeeseen en henkilökohtaisesti pidä, mutta tämä tyylikeino sallittaneen. Eletäänhän sarjassa alati jatkuvassa, pienessä jännityksen tilassa…
