Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Onko tämä retkikertomus, luontokuvaus, päiväkirja, oodi suoluonnolle vai kokoelma sekalaisia pohdintoja? Ei mitään ja kaikkea tätä. Tekstien aiheet ja aikakaudet vaihtelevat, mutta kaiken keskiössä ovat kuitenkin hilla ja suo. Tässä kirjassa se ei tosin ole pelkkä hilla, suomuurain tai lakka, vaan esimerkiksi kullanmuru, supukka tai keltasilmä.
Niina Kivilän ja Kati Saoneginin ystävyys sai alkunsa aivan muualla kuin suolla, mutta voisi sanoa, että suolle se vie vuosi toisensa jälkeen. Välillä hillaa löytyy ämpärikaupalla, välillä ei meinaa löytyä ollenkaan. Ajatuksia kuitenkin riittää joka reissulla ämpärikaupalla ja suo on heille henkisestikin satoisa paikka.
Hurjia erätarinoita tai vaikeuksien kautta -voittoon tyyppisiä kertomuksia ei kannata odottaa. Sen sijaan hyvin monenlaisia, perusteellisia, haasteellisia ja provosoiviakin pohdintoja kirja tarjoilee alusta loppuun kirjoittajien vuorotellessa. Henkilökohtaisia ja arkaluonteisia asioita väistelemättä.
Yksi kirjan vahvuuksista on, että tekstit haastavat suoraan tai rivien välissä tarkastelemaan asioita toisenlaisessa valossa. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Kalevalan nais- ja mieskuvat tai ihmettely miksi suota on opittu ja jopa opetettu pitämään pahana, vähintään outona paikkana. Tämä teos antaa virkistävän erilaisen näkemyksen ja suo on enemmin kiehtova, kotoisa paikka.
”Suo on oma huoneeni. Vain siellä pääsen tähän huumaavaan, riemukkaaseen mielentilaan.”
