Hilla ja salaperäinen saarni on lastenmusiikkikirja, jonka sisältämät seitsemän tätä kirjaa varten sävellettyä laulua lumosivat kolmevuotiaan lukukumppanini täysin. Mutta mikäs siinä, ovathan ne totta tosiaan hyviä.
Hilla on metsässä elelevä otus – jonkinlainen peikkomainen tyttö – jonka maailma järkkyy, kun kotikontujen kaunis saarnipuu yht’äkkiä alkaa vaikuttaa noidutulta. Miksi tutusta puusta kuuluu ääniä ja murinaa, miksi se jupisee itsekseen? Se taitaa olla vaarallinen! Lopulta puu ihan villiintyy, suorastaan tanssahtelee. Kaikesta huolimatta tässä kaikessa on jotain kiehtovaa ja Hilla ystävineen tempautuu musisoimaan. Jonkin ajan kuluttua puun lehtien suojasta kurkistaa takkuinen otus ja saarnin salaisuus alkaa selkiytymään. Musiikin avulla Hilla ja otus alkavat pikkuhiljaa ymmärtää toisiaan ja metsässä raikaa pian uusi kieli.
Vaikka meillä kävi niin, että tästä kirjan ja cd-levyn paketista musiikki vei ehdottomasti sen päähuomion, on teos ilman muuta kokonaisuus, jossa musiikki täydellistää jo sellaisenaan oivallisen tarinan. Kuvitus on vahvasti omanlaisensa ja minulta otti hetken aikaa miettiä, pidinkö siitä vai en; joitakin asioita lukuun ottamatta pidin.
Näin ollen haluan ilman muuta antaa suositukseni ja tämän perusteella kutkuttaa kovasti tutustua työryhmän aiempaan Hilla-musiikkisatuun Hilla ja Liisi.