Kylmyyttä ei voi tämän kirjan yhteydessä välttää, mutta päähenkilöistä kyllä löytyy lämpöä. Olosuhteet sen sijaan ovat erittäin hyiset. Hiljaisuuteen hävinneet on yhtä lailla trilleri, ihmiskuvaus kuin selviytymistaistelu, jossa taustalla leijuu ajankohtainen teema.
Kymmenen sormen ikäinen Ruby lähtee äitinsä Yasminin kanssa etsimään luontokuvausmatkalla Alaskassa olevaa isäänsä. Ruby on kuuro, mutta kommunikoi viittomakielen lisäksi Twitterissä, jossa seuraajia riittää. Hän on erikoistunut kuvaamaan miltä eri asiat, kuten tunnetilat näyttävät. Nykyajan tietotekniikalla on muutenkin vahva rooli kirjassa kontrastina Alaskan armottomalle, ikiaikaiselle luonnolle.
Kirja etenee ja tarina kasvaa sivu sivulta samaa tahtia Yasminin ja Rubyn rekkamatkan tahtiin. Rekka ei ole tällä kertaa pakokaasua ja meteliä syytävä kone, vaan ennemmin hengenpelastaja. Erikoinen miljöö ja pisaroista joeksi kasvava jännitys ottavat lukijan otteeseen, joka tiukkenee positiivisella tavalla koko ajan.
Rosamund Lupton kirjoittaa taitavasti, etenkin kertojaminän vaihteleminen Yasminin ja Rubyn välillä toimii. Suositeltava romaani.