Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hiljaisuus on Yrsa Sigurðardóttirin Huldarin ja Freyjan tutkimuksista kertovan sarjan kuudes, itsenäinen osa. Huldar on rikospoliisi, joten tätä sarjaa voi hyvällä syyllä kutsua perinteisesti poliisivetoiseksi, mutta hänen kanssaan rikoksia on ratkomassa hieman tavallisuudesta poikkeavan ammatin omaava Freyja. Tämä on lastenpsykologi, mutta auttaa poliisilaitosta myös muussa psykologisessa työssä.
On sitten itsestään selvää Freyjan ammatin huomioon ottaen, että kirjoissa käsitellään aina tavalla tai toisella lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, ja kuten olen aikaisemminkin useasti todennut, tämä karkottaa varmaan monia lukijoita. Mutta karusti voisi sitten todeta, että Hiljaisuuden paloittelumurha tapahtuu kuitenkin ihan aikuiselle naiselle…
Kirjan alussa on prologi, joka on tapahtunut jo yksitoista vuotta sitten ja jossa kahden miehen perheestä varastetaan pikkuinen Mía-vauva. Ennen nykyhetkeä on vielä viiden kuukauden takainen jakso. Siinä murtuneet vanhemmat Aldís ja Rögnvaldur hautaavat leukemiaa sairastaneen Íris-tyttärensä, ja koska hän on muutenkin heikkona ollen kuollut perin harvinaiseksi käyneeseen tuhkarokkoon, kostonhimoinen isä alkaa selvittää, kuka tytön on tartuttanut. Ja tässä etsinnässä ovat kaikki keinot sallittuja. – Lisäksi yhtenä tarinanjuonteena poliisilaitoksen ulkopuolella kulkee vielä nuoren Sædísin tarina; hän odottaa lasta, mutta olosuhteet tapahtuman ympärillä pysyvät lukijalle pitkään epäselvinä.
Mutta tuo paljonpuhuttu paloittelumurha on se, mihin poliisien ja Freyjan huomio nyt kiinnittyy. Tuntematon nainen on löytynyt silvottuna auton tavaratilasta, ja laitoksella tehdään pitkää päivää ja pitkää viikkoa tapauksen selvittämiseksi. Esihenkilö Erla, joka on pitkällä raskaana, on silmin nähden uupunut; hän tuhisee ja puhisee ja hieroo ristiselkäänsä, mutta kieltäytyy päättäväisesti lomasta tai työnsä helpottamisesta ja toistelee, ettei raskaus ole sairaus, vaan luonnollinen olotila.
Kirjassa on suhteellisen paljon henkilöitä, mutta kirjailija onnistuu hyvin pitämään langat käsissään, niin että lukijakin pystyy seuraamaan heidän vaiheitaan. Suurin osa kirjan tapahtumista nähdään Freyjan silmin, ja poliisivoimien ulkopuolella olevana hän onkin mainio hahmo, hieman vaihtelua sille dekkarien tavalliselle poliisiparille. Onhan islantilainen maisemakin vielä edelleen kiinnostava tausta, vaikka sinne onkin viime vuosina sijoitettu useita dekkareita, meidän kotoista Hilduriamme unohtamatta. Juoni oli Hiljaisuudessa ihan jännittävä ja loppuratkaisukin sopivasti yllättävä. Ehkä minua tässä romaanissa kiehtoivat kuitenkin eniten henkilöhahmot, joista topakka Erla jäi erityisesti mieleen. Oikein kiinnostava dekkari siis, ja uskoisin, että sen lukeminen onnistuu hyvinkin ilman sarjan edellisiin osiin tutustumista.
