Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos on tottunut Laila Hirvisaaren paksuihin historiaa pursuaviin teoksiin, niin tämä ei ole nyt sellainen. Hiljaisuus on erilainen, mutta äärimmäisen koskettava kirja pienestä Inga-tytöstä, joka ei puhu. Lapsen näkökulmasta on aina upeaa lukea tarinaa.
Oli helppoa samastua kirjan henkilöön, sillä itselläni on nyt kurkunpään tulehdus. Olen puhumaton, hiljaa kuin Inga, joskin eri syistä.
Kirjassa eletään sodan jälkeistä aikaa. Inga asuu isovanhempiensa luona, koska vanhemmat ovat kuolleet sodassa. Inga on joutunut kokemaan ja näkemään jotain sellaista, että on huutanut kauhusta ja vaiennut sen jälkeen.
Isovanhemmat pitävät Ingasta hyvää huolta, mutta koulussa häntä kiusataan, niin opettaja kuin oppilaatkin. Ei riitä se, että Inga ei puhu, vaan kun hän vielä nilkuttaakin. Kaikesta huolimatta Inga on viisas pieni tyttö, joka osaa lukea ja kirjoittaa. Hänellä on esiliinan taskussa lehtiö ja kynä ja niillä selviää.
Ingan ajatuksiin pääsee hyvin ja se tuntuu välillä pahalta, kun on niin surku pienen orpotytön puolesta. Kuinka kovia hän on käynyt läpi ja miten sitä edelleen vaan työstää. Onneksi on hyviä ihmisiä, jotka haluavat auttaa Ingaa, ei niin läheisiä kuin isovanhemmat. Lääkäri Tuomas ja hänen poikansa Joel.
Ingan näkökulmasta pääsee tarkkailemaan kaikkea, luontoa, ihmisiä ja heidän välejään. Inga tuntuu olevan kaiken aikaa askeleen edellä.
Hiljaisuus on kirja, jossa koko matkan säilyy jännite, salaisuus, miksi Inga ei puhu. Mitä tapahtui? Loppumetreille asti se salaisuus säilyy, mutta kun se purkautuu, tapahtuu jotakin muutakin ja kyllä – tämän lukijan se herkisti kyyneliin asti.
