Salaperäisiä askeleita, lapsi joka on nähnyt jotain pahaa, huumeita, öisiä kauhun hetkiä… Kirjassa on monia tyypillisiä dekkariaineksia, mutta Danuta Reah onnistuu silti eroamaan muista. Hiljaiset puistot sisältää paljon enemmän kuin vastauksen siihen kuka on murhaaja. Ihmisluonteen kuvaus ja psykologinen puoli ovat vahvasti mukana alusta alkaen.
Myös kerrontanäkökulma on mielenkiintoinen, sillä kirjassa on useampia minähahmoja. Lukiessa huomaa välillä miettivän tapahtumia Suzannen, välillä komisario McCarthyn ja välillä kuusivuotiaan Iriksen näkökulmasta. Tapahtumat paljastuvat pikkuhiljaa ja samoin käy kirjan ihmishahmojen kanssa.
Jos kaipaa dekkarilta syvyyttä, niin Hiljaiset puistot on suositeltava valinta. Ja kyllä sitä jännitystäkin piisaa. Tapahtumapaikat ovat hyvin arkisia ja se on omiaan lisäämään kihelmöivää tunnelmaa.