Maailma on ekstroverttien. Kovaääniset, ulospäinsuuntauneet ihmiset ovat kaikkialle etusijalla, vaikka hiljaisillakin olisi paljon annettavaa. Koulussa ja opiskeluissa edellytetään ryhmätöitä ja osallistumista, työpaikalla urallaan etenevät ne, jotka vetävät parhaat presentaatiot, vaikka osaaminen olisikin muuten heikoimmissa kantimissa. Lasten ujous nähdään suunnattomana ongelmana vahvuuden sijasta.
Onneksi on Susan Cain, joka puolustaa hiljaisia introverttejä. Tutkimusten mukaan vähintään kolmasosa ihmisistä on introverttejä: hiljaisia, ujoja, harkitsevia, älyllisiä, vaatimattomia, varovaisia ja pohdiskelevia ihmisiä. Cain on vakaasti sitä mieltä, että hiljaisillakin ihmisillä olisi paljon annettavaa, jos maailma vain pysähtyy kuuntelemaan heitä.
Hiljaiset on suositeltavaa luettavaa moneen tilanteeseen. Suosittelen kirjaa opettajille, joiden olisi hyvä tunnistaa hiljaisempien lasten vahvuudet ja ymmärtää, että opetusta ei voi järjestää vain ekstroverttien ehdoilla. Samoin työpaikoilla tämän kirjan opeista olisi paljon iloa, sekä työntekijöiden viihtyvyyden että tulosten kannalta. Hiljaisen lapsen vanhemmille, etenkin jos nämä itse ovat ekstroverttejä, kirja antaa ohjeita oikeanlaiseen suhtautumiseen.
Kaikin puolin oivallinen kirja siis. Kirjasta paistaa osin amerikkalaisuus. Suomessa onneksi ekstroversion palvonta ei ole aivan samoissa mitoissa kuin Yhdysvalloissa – kirjakin mainitsee suomalaiset introverttien kansaksi – joten osa kirjan jutuista tuntuu vierailta suomalaisen lukijan näkökulmasta. Mielenkiintoinen kuvaus pelottavasta ekstroverttien maailmasta se kuitenkin on (tämän vinkin kirjoittaja on luonnollisesti Myers-Briggs-testissä vakaasti I).