Millainen on hyvän lastenkirjan resepti? Mitä hyvältä lastenkirjalta vaaditaan? Tämä on tietynlainen ikuisuuskeskustelu, johon on niin monta vastausta, kun on kirjan käyttäjääkin. Itse ajattelen, että hyvän lastenkirjan tulee olla nokkela, oivaltava ja herkullinen, ehkä myös hauska ja ymmärtäväinen.
Annika Eräpuron Hili & Ola ja mahdoton Mauri käynnistyy hauskasta lähtökohdasta. Ola on kirjaviisas pikkunörtti ja Hili tunteellinen huolehtija ja veljeään kolme minuuttia nuorempi. Kaksosten vanhemmat ovat astronautteja, jotka lähetetään kuukaudeksi avaruuteen. Naapurin neiti Än toimii usein lastenhoitajana, mutta hänellä on inspiraatio. Se tarkoittaa, että neiti saattaa lähteä yhtäkkiä matkalle tai tehdä joka päivä uuden hatun mielikuvituksekkaaseen kokoelmaansa. Niinpä lapset lähetetään tätinsä Sirilindan luo.
Valitettavasti he eivät ole ainoita hoidokkeja: Sirilindan asunnossa majailee myös epämääräinen mies nimeltä Mauri. Sirilinda on miehen puutteessaan ottanut ensimmäisen vastaan tulleen ja sepä lapsia kummastuttaa. Maurilla on kummallisia taipumuksia eikä lapsilla oikein ole tilaa talossa, kun Sirilinda vain huolehtii Maurin tarpeista. Niinpä Ola päätyy hoitamaan naapurin vauvaa ja Hili tekee omia retkiään lähimetsään.
Kuulostaa tavallaan hauskalta, mutta jokin kirjassa tökkiin. Sirilinda on surullinen hahmo, joka rakastuu korviaan myöten, mutta sitten ”mies petti tai jätti tai paljastui ihan surkeaksi rontiksi.” Mauri osoittautuu vielä mahdottomammaksi kuin kaikki edelliset ja silti Sirilinda alkaa tehdä itselleen kapioita. Hauskaa? Enpä tiedä.
Lastenkirjoihin kuuluvat yllättävät käänteet ja joskus jopa absurdit tapaukset, mutta vauvojen ja poliisien liittäminen tarinaan ei lopulta tuo siihen tarvittavaa imua. Lähinnä säälitti lasten puolesta: vanhemmat ovat avaruudessa, jonne ei onnistuta saamaan kunnollista satelliittipuhelua, ja sitten Sirilindakin lähtee pariksi päiväksi messuille ja jättää lapset yksin Maurin kanssa. Talossahan ei siinä vaiheessa ole edes hellaa, joten lapset syövät vettä ja näkkileipää mutta saavat onneksi herkkuja naapurissa. Lopulta Hili ja Ola onnistuvat selvittämään Maurin salaisuuden ja loppu hyvin kaikki hyvin.
Lastenkirjat ovat usein makuasioita, joten varmasti Hili & Ola ja mahdoton Mauri löytää omat lukijansa vaikka se ei tätä kirjaintoilijaa niin koskettanutkaan.