Vuonna 2008 Karina Schaapman päätti tehdä lastenkirjan, mutta tavanomaisen kuvituksen sijaan hän tekisikin dioraaman, eli pienoismallin, joka sisältää myös autenttisen ympäristön. Kolme vuotta myöhemmin lopputuloksena oli kaksi metriä leveä ja kolme metriä korkea hiiritalo, jossa on yli sata huonetta sekä erilaisia ulkotiloja ja käytäviä.
Tässä lukemattomien pienten yksityiskohtien maailmassa asuvat Sam ja Julia, hiiriystävykset, joilla riittää tutkittavaa ihmeellisessä ympäristössään. Talossa asuu heidän lisäkseen paljon muitakin hiiriä: sukulaisia, kauppiaita, eräs huonosti soittava muusikkokin on eksynyt mukaan. Varsinaista draaman kaarta tarinassa ei siis ole, kysymys on enemmänkin löytöretkestä erään hiiritalon elämänrytmiin.
Yksityiskohtien määrä talossa on ällistyttävä. Schaapmanilla on näköjään aivan ylimaalliset kärsivällisyyden lahjat: hyllyt pursuavat loputtomasti vihkoja, sarjakuvia, vanhoja sukkia ja kaikkea sitä, mitä oikeistakin huoneista ajattelisi löytyvän. Hiiritalo ei tunnu miltään kauniisti sisustetulta kulissilta niin kuin monet hienotkin nukketalot, vaan eletyltä paikalta, jossa jokainen huone kertoo sen asukkaan persoonallisuudesta jotain.
Hiiritalon Sam ja Julia on pieteetillä tehty kaunis kokonaisuus, josta riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa sekä vanhemmille että nuorille.