Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen nyt kahlannut kanssanne ilmastonmuutoksen vetisen sohjon halki ja voin rehellisesti myöntää, että olemme hiukan oikoneet mutkia. Tietenkin voisimme pyöriä tieteellisessä hyhmässä paljon pitempään, kumartua ottamaan näytteitä, pysähtyä väittelemään ja halkomaan hiuksia, mutta lopputulosta se ei kuitenkaan muuta miksikään. Jalkamme ovat märät ja meitä alkaa hiljalleen vituttaa.
JP Koskisen mukaan Hiilijalanjäljillä-kirja sai alkunsa siitä pohdinnasta, että muutama vuosikymmen sitten hiihtämisestä (lopulta) innostuneen nuoren miehen monot alkoivat kastua ja tutut latureitit vedettiinkin järven ympäri kun jäätä ei enää ollut. Kirjailija alkoi selvittää, mistä se johtuu, ja on vuosien mittaan kirjannut omia muistiinpanojaan ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä tilastoista. Nyt hän tarjoilee oppimaansa ja kokemuksiaan helposti pureskeltavan kirjan muodossa.
Koskinen käy kepeästi läpi perusteet mm. kasvihuoneilmiöstä, maapallon lämpötilan vaihteluun vaikuttavista tekijöistä sekä hiilidioksidin lähteistä ja hiilen kierrosta. Kirjassa on muutama ainakin luonnontieteilijälle hieman nikottelua aiheuttava kohta, mutta pääpiirteissään asiat ovat kohdillaan ja erityisesti ne kerrotaan ymmärrettävästi, omakohtaisesti ja paikoin kuivan huumorin sävyttämänä.
Kuten olet varmasti jo huomannut, tämä ei ole perinteinen tietokirja. Ehkä tämä on totuuden jälkeisen ajan tietokirja. Tai jospa tämä on fiktiota tapahtumista, joita ei oikeasti ole tapahtunut eikä koskaan tule tapahtumaan.
Yhtenä omana havaintonaan Koskinen nostaa tilastoilla leikittelynsä tuloksen, jonka mukaan nykyinen maapallon keskilämpötilan muutos korreloi paremmin 35 vuoden takaisen kuin nykyisen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutoksen kanssa. Tämän Koskinen katsoo tarkoittavan sitä, että nykyisten päästöjen vaikutukset tuntuvat ilmastossa vasta 2050-luvulla. Toisaalta myös tämän hetkisen ilmastonmuutoksen jäljet korreloisivatkin siis 1980-luvun puolivälin alle 350ppm CO2-pitoisuuksiin, kun nykyiset lukemat ovat jo ylittäneet 400ppm. Tämän tulkinnan mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun seuraukset olisivat huomattavasti dramaattisemmat kuin on ennustettu. Mikä 35 vuoden viiveen lämpötilan nousussa sitten aiheuttaisi, jää kirjassa selvittämättä.
Koskinen tunnustaa kyllä, ettei ole ilmastotutkija vaan tilastoista kiinnostunut matemaatikko ja kirjailija. Yksi tilastojen tulkinnan keskeisiä muistettavia asioita kuitenkin on se, että korrelaatio kahden asian välillä ei tarkoita että toinen niistä aiheuttaa toisen; erityisesti pelkästään korrelaatiosta ei voi päätellä syy-seuraus-suhteen suuntaa. Klassinen esimerkki tästä on jäätelön myynnin ja hukkumisten lisääntyminen kesäkuukausina: asioiden välillä on eittämättä korrelaatio mutta kumpikaan ei tiettävästi aiheudu toisesta.
Maapallon ilmastojärjestelmä on huikean monimutkainen systeemi. Siinä on lukuisia erilaisia vaikutuksia ja niiden välisiä palautejärjestelmiä, joita kaikkia ei vielä edes tunneta. Tuhannet ja taas tuhannet ilmastotutkijat ovat tehneet vuosikymmeniä kansainvälistä yhteistyötä selvittääkseen erilaisia ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä ja kytkentöjä niiden välillä – korrelaatioita ja vaikutussuhteita. Pala kerrallaan kokonaisuudesta opitaan edelleen lisää.
Teesinsä esiteltyään Koskinen kannustaa kirjan lopussa lukijaa kuitenkin kriittiseen ajatteluun. Internet tarjoaa loputtomasti dataa ilmastonmuutoksesta, mutta jokaista yksittäistä lähdettä ei kannata uskoa. Se, että satunnainen maallikko – olkoon sitten vaikka matemaatikko ja kirjailija – keksisi ilmastonmuutokseen jonkin näkökulman, jota tuhannet ja taas tuhannet ilmastotutkijat ympäri maailman eivät vielä olisi muutaman vuosikymmenen mittaan tulleet ajatelleeksi, on kuitenkin aika epätodennäköistä (vaikka ei toki mahdotonta).
Osa kirjan päätelmistä on kuitenkin puhtaasti omaa tulkintaani, joka perustuu olemassa oleviin mittaustuloksiin. Päätelmiini voi uskoa tai olla uskomatta.