Kuopio-sarjan kuudes osa vie meidät elokuisiin tunnelmiin vuonna 1943 – sattuipa siis hyvään hetkeen luettavaksi, kun elokuuta nytkin eletään. Parin edeltäjänsä tavoin Hietakehto kurkistaa lyhyen tuokion verran päähenkilöidensä elämään. Aivan yhdenpäivänromaanista ei ole kyse, mutta eipä huvilalla kovin paljon pidempääkään aikaa viivähdetä.
Lyhyessä ajassa ehtii kuitenkin tapahtua. Selma Kelon huvilalle Kesäkallioon ovat kokoontuneet Kelon pariskunta Selman tyttären Mikaelan ja ottopoika Juhon kanssa, Anna ja Hilda Tuomi Annan lapsien kanssa ja Kalle Blomberg Charlottan kanssa. Viereisessä torpassa aikaansa viettävät Ilmari Lehtivaara Marieke-rouvansa kanssa. Pitkästä aikaa tavataan myös Lassi Tuomi, joka ilmaantuu yllättäen paikalle perhettään tapaamaan.
Tunnelma on jännitteinen. Maailman tapahtumat painavat taustalla: Saksan sotatoimet idässä jatkuvat yhä, mutta tilanne alkaa näyttää heikolta. Samaan aikaan Saksaa pommitetaan julmasti. Aikuiset yrittävät unohtaa sotahuolet, mutta lapsille ne näyttäytyvät toisenlaisessa valossa. Oppikoululainen Juho lukee saksalaisia lehtiä ja leikkii Katynin metsää.
Hietakehto on hieno teos, sarjansa huippuhetkiä. Takakannessa on onneksi unohdettu höpinä itsenäisestä teoksesta. Tässä on takana niin paljon henkilöiden välisiä suhteita ja taustoja, että on vaikea nähdä, miten tämä aukenisi millään mielekkäällä tavalla, jos henkilöitä ei jo valmiiksi tunne. Kuopio-sarja on ollut lukukesäni huippukohtia, nyt on hyllyssä odottamassa enää Tankkien kesä, ja sitten ei auta kuin odotella syksyllä ilmestyvää kahdeksatta osaa.