Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
En ollut aikaisemmin kuullut Janne Huilajasta, mutta luettuani hänen uusimman teoksensa nimeä kantavan avausnovellin, olin myyty. Mikä napakan lauseen taito, mainio kerronnan rytmi ja kunnon novellin tavoin, yllättävät käännekohta ja loppu. Hotkaisin Hevosen parissa päivässä, ja aion seuraavaksi etsiä käsiini Huilajan kaksi aiempaa novellikokoelmaa.
Hevonen jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä seurataan perhe-elämää, nuorten miesten hölmöilyä ja laitapuolenkulkijoiden illanviettoja. Keskimmäisen osan muodostavat mainiot armeijatarinat, vaikka jälleen mietin, miksi mieskirjailijoiden pitää aina kirjoittaa siitä armeijasta. Kolmannen ja lyhyimmän osan sävyt ovat synkkiä ja tarinat traagisia.
Kaikkia osia yhdistää se, että ne kertovat elämästä, joka on ehdottoman suomalaista ja joka tapahtuu kaupunkien ulkopuolella. Juhannusta vietetään kilisevin kassein, Tyyne laittaa kylän ainoassa kahvilassa sämpylät turisteille ja armeijassa hiihdetään kilpaa metsien läpi. Huilajan Suomi ei ole mikään kaunis ja harmoninen paikka, mutta ei häntä myöskään liioittelusta voi syyttää. Kaljapullot aukeavat, puskat rytisevät ja välillä lentää verikin. Novelleja sitoo yhteen sekin, että kaikissa on kertojana tai päähenkilönä nuorehko mies tai miesporukka. Testosteronia piisaa siis muuallakin kuin armeijassa ja siksi Huilajan tarinat ovat ehdottomasti miesten juttuja.
Huumorin lisäksi tarinoissa on parasta niiden kieli ja sujuva eteneminen. Lakoniset lauseet ovat joskus niin tiiviitä, että jos ajatus luikertaa hetkeksi muualle, tarinan jatkoa on vaikea ymmärtää. Henkilöiden replikointi tuntuu aidolta ja laittaa myhäilyttämään. Parhaiten toimivat teoksen lyhimmät tarinat, jotka kuvaavat lyhyen hetken tai lyhyehkön tapahtumaketjun. Huilajaa on pohjoisen kertojana verrattu Pentti Haanpäähän, joka taisi tiiviin novellin ja karujen olojen kuvailun taidon. Voin yhtyä vertaukseen ja suosittelen kirjaa lämmöllä, vaikka sen tarinat ovatkin varsin äijämäisiä ja naiset pääsevät vaimoina, äiteinä tai panopuina vain sivuosiin.
