Hervantalainen on Seppo Jokisen seitsemästoista dekkari. Komisario Sakari Koskinen yhdessä muiden rikostutkijoiden kanssa pääsee jälleen kerran ratkomaan Tamperetta kuohuttavia rikoksia.
Kirjan tapahtumat tapahtuvat nimensä mukaan Hervannassa, jossa Koskinen itse asui joitain vuosia sitten. Vappuaattona pahoinpidellään kotonaan mies ja ylikomisario Pekki kollegoineen luulee jo ratkaisseensa rikoksen. Koskinen pyydetään lomalta töihin juhannuspäivänä, koska tapahtuu uusi rikos, jossa on samoja piirteitä kuin vappuaaton pahoinpitelyssä. Istuuko väärä mies poliisivankilassa?
Neljännen veriteon jälkeen Koskinen ja muut rikostutkijat tajuavat, että kyseessä on yksi ja sama henkilö. Kuka on tämä henkilö ja miksi hän valitsee juuri nämä uhrit itselleen? Vuotaako joku poliisilaitokselta tutkinnan vaiheita tekijälle? Näihin kaikkiin vastaus selviää kirjan edetessä!
Poliisia työllistää tämän lisäksi myös dementoituneen vanhuksen katoaminen, josta alkaa päivä päivältä selvitä uusia ihmeellisiä juttuja. Lopulta tämäkään keissi ei ole mikään rutiinijuttu. Tekijä näyttää ”sohivan monta muurahaispesää” kerrallaan, vaikka kaikissa rikoksissa onkin samoja piirteitä. Myös Pekin ja Koskisen perheet ovat vaarassa.
Kirja on tuttua ja turvallista, nopeasti luettavaa Jokista. Itse olen lukenut kaikki Seppo Jokisen dekkarit, joten Sakari Koskinenkin on jo hyvin tuttu henkilö. Koskisen perhekin vilahtaa muutamaan otteeseen tarinassa. On hauska huomata, millainen mies Koskisen pojasta Antista on tullut ja kuinka Antin poika Eino kehittyy. Koskinen itse harrastaa hyvinkin tosissaan pyöräilyä ja kylläpä pyörä otetaankin hauskasti huomioon tarinan edetessä.
Suosittelen lukemaan Jokisen dekkarit ensimmäisestä kirjasta lähtien. Näin pääsee tutustumaan henkilöihin ja heidän elämäänsä paremmin!