Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Herranen aika on ihana, hauska ja jossain määrin lohdullinen kirja. Luin sen ensimmäisen kerran jo 1980-luvulla ja mieleen jäi, että miten oli mukavan oloinen kirja.
Nyt otin sen uudelleen, äänikirjaversiona ja edelleen se lunasti paikkansa. Yhtään ei haitannut, että kirja on kirjoitettu ajat sitten ja kertoo ajallisesti 1970-luvusta. Lukijana on Veikko Honkanen.
”Kuolemani tuli minulle täydellisenä yllätyksenä”. Näin se alkaa, kirja, jossa päähenkilö näkee naisen kauniit pohkeet ja halutessaan nähdä pohkeille kuuluvat kasvot, jää auton alle Kaisaniemenkadulla, Helsingissä. Hän kuolee heti kättelyssä, mutta alkaakin kertoa lukijalle, millaista se on. Kerrassaan herkullinen aihe, jota jokainen on varmaan joskus miettinyt. Millaista se olisi, jos voisi seurata, mitä sitten tapahtuu kun kuolee.
Aluksi hän haluaa tietää, mihin hänet viedään ja mikä on lopullinen kuolinsyy. Sitten hän palaa mielenkiinnosta, mitä tuumaa vaimo, saadessaan tiedon hänen äkillisestä poismenostaan. Kukapa ei haluaisi?!
Hän tapailee henkilöitä, jotka ovat jo kuolleet ja kertoo siitä, miten sujuvasti voi liikkua elävien ja kuolleiden joukossa. Julkkiksiakin tulee tavattua eri aikakausilta. Tulee mieleen, että vaikka kirja on veijariromaani, niin miksipäs ei, jospa se onkin niin, kun Arto Paasilinna siitä tarinoi. Jos salaa uskoisi, niin onhan se ainakin lohdullista ajatella, että meidän poismenneet läheisemme pyörivät täällä meidän joukossa.
Herranen aika on kirja, joka jää mieleen ja jos en ihan heti kuole, luen tämän vielä joskus uudestaan.
