Yksioikoinen, muille joskus lähes näkymätön, Valdemar Roos pitää rutiineistaan kiinni, esimerkkinä vaikka veikkausrivistään. Lopultakin hänet palkitaan; hän voittaa mukavan summan rahaa. Kertomatta kenellekään hän toteuttaa haaveensa ja hankkii yksinkertaisen ruotutorpan, jossa viettää aikaansa salaa muilta. Hän irtisanoutuu töistään ja viettää päivät mökillä, nauttiakseen vain hiljaisuudesta ja yksinkertaisuudesta.
Samaan aikaan nuori Anna Gambowska karkaa huumevieroitusyksiköstä, jossa niin kovin moni asia tuntuu olevan vialla ja missä hän ei tunne edes sopivansa joukkoon. Omituisten sattumien kautta hän löytää Roosin mökin ja tapaa jonkun päivän päästä myös Valdemarin. Voivatko kaksi näin erilaista ihmistä elellä yhdessä ja miksi? Valdemar ilmoitetaan lopulta kadonneeksi, mutta miksi kukaan ei tunnu kaipaavan Annaa?
Asiaa joutuu lopulta ratkomaan komisario Barbarotti jo sairaalassa, jonne hän nolosti joutuu telottuaan jalkansa. Mitä yhteistä voi kahdella noin erilaisella ihmisellä olla ja miksi he olisivat kadonneet? Mökin pihalta löytyy lopulta ruumis, aluksi täysin tuntematon ja outo mies. Kuka hän on ja mitä tekemistä tällä yleensäkään on ollut mökillä? Miksi Barbarottin kollegan dementoitunut isä kertoo nähneensä murhan mökin luona? Monta kysymystä, joihin Barbarotti joutuu etsimään vastausta jalka kipsattuna.
Pitkien selvitystöiden jälkeen päästään lopulta pakenijoiden jäljille ja aavistus totuudestakin tulee julki. Onko kaikki lopulta kuitenkaan aivan sitä, miltä se ehkä näyttää ja missä kaikessa sattuma voikaan korjata satoansa, joskus ehkä jopa oikeudenmukaisuudenkin nimissä? Sitä voi jokainen miettiä itsekseen tarinan loppusivuilla, joilla aukenee myös Barbarotille alunperin selvitettäväksi annettu graffittien tekijän arvoitus.
Herra Roosin tarina on mielestäni Barbarotti -sarjan paras, kirjathan voi hyvin lukea myös erillisinä. Kerronta vie mukanaan vanhentuneen miehen mieleen ja sen saloihin sekä toisaalta nuoren, älykkään ja ehkä liikaakin hyväksyntää hakeneen tytön vakaviinkin mietteisiin. Kun komisario astuu selvittämään juttua, kirjasta tulee selkeämmin rikosromaani, yllättäen lähes road trip -henkeen, kun pakenevia jäljitetään. Ratkaisu ei ole ehkä aivan odotetuin mahdollinen, joten mielenkiinto riittää taatusti kirjan loppuun asti.
Suosittelen kaikille dekkarien ja poliisi- sekä rikoskirjallisuuden ystäville.