Miltei kaikki rakastavat suklaamunia. Erityisesti pääsiäisenä kauppojen hyllyt notkuvat erilaisia suklaatuotteita: yllätysmunia, minimunia, pääsiäisrakeita ja tietysti suklaapupuja. Mutta mistä nuo oikein tulevat, miten suklaamunia tehdään? Tähän kysymykseen lähtee vastaamaan Elys Dolanin Herra Pupun suklaatehdas, omalla tavallaan varsin opettavainen kuvakirja.
Jotta innokkailla suklaansyöjillä olisi mistä valita, tarvitaan tehdas. Toimiakseen tehtaalle taas tarvitaan työntekijöitä, ja johtokuntaa niin ikään. Työntekijöillä on oltava työpaikallaan mielekkäät työolosuhteet, muuten homma ei toimi. Työntekijät väsyvät, työn laatu kärsii ja lopulta tehtaanjohtaja löytää itsensä yksin pyörittämästä elinkeinoaan. Mitä siitä sitten seuraa? Heikkoa, sangen heikkoa.
Herra Pupun suklaatehdas on ihan hauska kärjistys siitä, miten huonoa voi johtaminen olla. Kun Herra Pupu tekee suklaamunillaan hyvää tiliä, kasvaa nälkä syödessä ja sitä mukaa myös työntekijät – kanat – joutuvat yhä kovemmille ja kovemmille. On syötävä enemmän suklaata, putkauteltava enemmän suklaamunia ja pakattava valmiit tuotteet entistä nopeammin. Työtä on tehtävä yötä päivää, kaikki lomat perutaan. Tästä ei tietenkään lopulta seuraa mitään muuta kuin lakko; kanat, ja lopulta myös tuotteiden laadunvalvoja, lähtevät lätkimään.
Pystyykö tehtaalleen yksin jätetty Herra Pupu muuttumaan ja tulevatko kanat vielä takaisin, on tietysti lastenkirjasta puhuttaessa melko itsestään selvää, mutta tarinan yksityiskohdat jätän kuitenkin paljastamatta.
Kuten sanottu, oivallinen opus havainnollistamaan lapsille työelämää ja erityisesti sen oikeudenmukaisuutta. Ihan pienille tätä tuskin kannattaa valikoida, saattaa ammattiyhdistysasia olla vielä hiukan vaikeasti käsitettävissä.