Jaahas. Taas on käyty kirjaston sarjakuvahyllyllä lainaamassa jotain omituista. Tai mitäpä sanotte tästä: Kuolema noutaa Tahmo-nallea, mutta heille tuleekin kaupungilla kiistaa, mennäkö elokuviin katsomaan Titanicia vai Pientä merenneitoa. Tai kaupasta tulee olutpullon kylkiäisenä panttivanki. Tai Jacques Cousteau tulee hanan kautta kylpyhuoneeseen ja asettuu taloksi. Suuressa osassa tarinoita pääroolissa seikkailee kuitenkin Herra Matti Hagelberg itse. Taitaa olla taiteilijalla melkoisen vauhdikasta tuo siviilielämä!
Vaikka olenkin sen jo aiemmissa arvioissani ainakin rivien välissä todennut, sanottakoon se vielä kerran suoraan: Matti Hagelberg on kevään ja kesän mittaan valloittanut minut täysin sarjakuvantekijänä. Hagelbergin vähän vanhempaa tuotantoa edustava Herra Matti Hagelbergin Holmenkollen vahvistaa tätä tunnetta entisestään. Aiheet ovat täysin surrealistisia. Yllättävät näkökulmat tarjoavat loputtomasti paikkoja hupiin. Kuvien yksityiskohdissa näkemys ja kokemus kohtaavat. Hagelbergin käyttämä kieli on elinvoimaista ja vivahteikasta. Kaikki on harkittua kohellusta. Hitsi, miten hyvää sarjakuvaa!
Jos siis absurdit tarinankäänteet tai toisaalta kokeileva graafinen ilmaisu kiinnostavat, voi Matti Hagelbergiä suositella koska vain, pieninä annoksina tai ahmimalla. Herra Matti Hagelbergin Holmenkollen voisi käydä vaikkapa hyvästä ensimaistiaisesta Hagelbergin kiehtovaan maailmaan.