Quentin Blaken kuvitus tuo välittömästi mieleen Roald Dahlin, koska en ole koskaan nähnyt Blaken kuvituksia muissa yhteyksissä. Niinpä Herra Lemuakin voisi ensisilmäyksellä luulla Dahlin kirjaksi. Siinä olisi kuitenkin väärässä, sillä Herra Lemun on kirjoittanut ennen kaikkea Pikku-Britannia-tv-sarjasta tuttu David Walliams.
Kirja kertoo 12-vuotiaasta Chloesta, jonka elämä on kamalaa. Äiti on kunnianhimoinen pyrkyri, joka haluaa politiikkaan. Isä on poissaoleva ja pikkusisko Annabelle on täydellinen hirviö ja luonnollisesti äidin lellikki. Eräänä päivänä Chloen elämä saa käänteen parempaan päin, kun hän hetken mielijohteesta menee juttelemaan puiston penkillä istuvalle kulkurille, hirvittävän pahanhajuiselle herra Lemulle.
Chloe ja Lemu ystävystyvät ja Chloe päättää lopulta majoittaa herra Lemun perheen puutarhavajaan. On selvää, ettei tällainen salaisuus pysy loputtomiin piilossa, mutta kuinka ollakaan, se paljastuu mitä herkullisimmalla hetkellä ja johtaa hupaisiin tilanteisiin aina valtakunnan politiikan ylimmällä tasolla asti, kiitos Chloen äidin poliittisen kunnianhimoisuuden.
Kirjassa riittää huumoria niin lapsille kuin vähän aikuisempaankin makuun. Chloen siskon Annabellen viikko-ohjelma on yksi hulvattomuuden huipentuma. Herra Lemu on mukavaa luettavaa lapsille, vaikka onkin perusasetelmaltaan jotenkin kovin tutun oloinen – alkuun varsinkin tuntui siltä, että tarina on jo valmiiksi tuttu. Aika tavanomaisista aineksista tämä onkin keitelty kokoon, eikä loppukaan ole varsinaisesti omaperäisyyden riemuvoitto.
Tarina on kuitenkin kirjoitettu hyvin ja vaikka David Walliamsin kirjailijanura saikin varmasti potkua miehen muusta julkisuudesta, on se kuitenkin jatkunut jo kuuden kirjan verran. Hyväntuulinen tarina jättää hyvän mielen, kaikessa somassa opettavaisuudessaan.