1980-luvun lopulla brittinäyttelijä David Suchet’lle tarjottiin Hercule Poirot’n roolia uudessa Agatha Christien tarinoihin perustuvassa tv-sarjassa. Tarkoin harkittuaan hän suostui, ja loppu on historiaa: seuraavien 25 vuoden aikana valtavan maailmanlaajuisen suosion saaneessa sarjassa toteutettiin kaikki 65 Poirot-tarinaa. Pieniin harmaisiin aivosoluihinsa luottavasta pienikokoisesta belgialaissalapoliisista tuli Suchet’n kaikkien aikojen tärkein – ja rakkain – roolihahmo.
Hercule Poirot ja minä on Suchet’n omaelämäkerta tuolta neljännesvuosisadalta. Suchet kertoo, kuinka hän halusi suunnitella oman hahmonsa viimeistä piirtoa myöten ja tehdä kaiken alusta alkaen oikein. Ennen Suchet’n sarjaa Poirot oli toki nähty usein valkokankaalla ja yleensä jonkin verran koomisena hahmona, mutta Suchet halusi karsia hahmosta ylimääräisen huumorin pois. Ja loistavaa työtä hän tekikin – niin kriitikoiden kuin omastakin mielestään. Mitä pidemmälle sarja eteni, sen enemmän Suchet’n omilla mielipiteillä oli merkitystä elokuvien tuotannossa. Tiimi ympäriltä vaihtui, mutta Poirot pysyi.
Poirot-sarjan teon lisäksi Suchet kertoo myös muista töistään ja kehittymisestään näyttelijänä. Nämäkin ”väliosuudet” ovat ihan kiinnostavaa tekstiä, mutta kirjan pihvi on ilman muuta Poirot. Ehkä vähän turhan itsetietoinen Suchet alkaa loppua kohti hieman ärsyttää, ja teemoihin tulee toisteisuutta, mutta kaikkiaan ainakin Poirot-sarjan faneille kirja on täsmälukemistoa. Eikä se muutenkaan huono ole. Suosittelen!