Liisa Laukkarinen (s. 1944) on varsin tuottelias kirjailija. Hänen tuotantonsa sisältää lyriikkaa, kirjoja Marius-pojan Aspergerin syndroomasta ja uskonnollisen tunnustuskirjan Jos Jumala on. Laukkarisen kahdeskymmenes teos Herbaariostani on kaunis runokirja vakavista aiheista.
Herbaariostani koostuu kuudesta osasta, joissa käsitellään vanhenemista, kuolemaa, rakkautta ja luontoa. Suuria kysymyksiä siis! Laukkarisen kieli on kuulasta ja selkeää, ja kirja oli hyvin miellyttävä lukea, vaikka ikääntymistä kuvaavat runot olivatkin vakavia, voi sanoa melkein sydämeenkäyviä. Toisaalta kirjan viimeinen osa Eläimiä kuvasi elämän kauneutta luomakunnan pienimpien, kärppien, hiirien ja muurahaisten, kautta. Minulle kuitenkin jäivät eniten mieleen juuri kuolema ja ikääntymisrunot, niiden rauhallisuus ja kirkkaus.
”Miten suloista nukahtaa joka ilta elämän loppuun asti / harjoitella jokailtaista loppumista.”