Miina on nelikymppinen pätkätyöntekijä, joka ei kulutusjuhlia nauti. Hän tekee töitä kesäisin puutarhalla ja poimii mansikoita, sen lisäksi hän sienestää ja haalii ansioita muualtakin, tyhjät pullotkin kelpaavat. Talvet hän viettää jalasmökissä puutarhan kupeessa odottaen pitkien kesäisten työpäivien alkua. Tarina alkaa hänen vaihtaessaan puutarhalta mansikanpoimintaan. Mukava on matkailla, kun alla on arvalla voitettu uusi pyörä – tosin vain hetken. Eikä aikaakaan, kun Miina on itselleenkin hämmästykseksi ostanut hevosen, fiksun Tuulin.
Tuuli on omalaatuinen hevospersoona eikä ole Miinakaan niitä tavallisimpia tallaajia. Kun he matkan varrella tapaavat muutamankin kerran Nuutin, joka on myös pätkätyöläinen ja monitoimimies, onkin kasassa varsin toiminnallinen retkikunta. Nuutti myös hoitelee Miinan aina saamia kolhuja, varsinkin fyysisiä. Henkisistä hän ei oikein tiedä, mutta jotain on vialla. Miina näkee painajaisia jatkuvasti vanhemmistaan ja suvustaan, joka haukkuu ja mollaa häntä joka tavalla; rumaksi, saamattomaksi, köntykseksi, kuria tarvitsevaksi laiskimukseksi.
Siksipä Miina ei sukua juuri tapaile! Ainoa paikka, jossa hän matkoillaan viihtyy on Riikka-tädin ja Jussin torppa, jossa juopotellaan vähäistä runsaammin, eikä pientäkään kulkijaa kohdella kaltoin. Miina saa kuulla kuitenkin todella yllättävän uutisen käytyään kerrankin tarkistamassa lottokuponkejaan. No, eipä se varsinaisesti hänen elämäänsä muuta. Sen sijaan hän pystyy nyt hiukan auttamaan myös muita. Edelleen pätkätyöt jatkuvat ja Nuutti sekä Miina palkataan Villa Fortunaan sekä talon- että koiranhoitajiksi. Elämä vie eikä Miina ole koskaan aikaisemmin tavannut miestä, joka osaa olla hellä, keskustella ja vieläpä hoitaa ihmisiä ja eläimiä.
Heräteostona hevonen on hauska, hulvaton, tragikoominen kertomus Miinan kesästä, melko epätavallisesta sellaisesta hänen elämässään. Hurjien tapahtumien ja kaiken huumorin keskellä on kuitenkin vakavaakin asiaa monestakin aiheesta; pätkätyöläisistä, luonnonmukaisen elämäntavan arvostamisesta, maaseudusta, yksityisyrittämisestä – oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Aina ei ehkä ole samaa mieltä vuorokeskustelujen kanssa, mutta mielipiteitä kyllä löytyy. Kirja on harvinaisen luettava lajissaan, eikä yritä olla tekohauska, se on sitä ihan oikeasti.
Suosittelen kaikille, jotka arvostavat elämistä pienillä tuloilla sekä sitä onnea, jonka voi saada ilman rahaa ja sijoituksiakin. Hevosista ja maaseudusta pitäville ehdottoman hauskaa luettavaa toki myös!