Siinä missä Monimuotoisuus kertoi asioista enemmän lajien ja paikkojen kautta niin Heräämisiä käsittelee teemaansa henkilöiden ja henkilökohtaisuuksien kautta. Haastattelussa on moni luonnonsuojelun eturintamassa toiminut henkilö. Samalla se on pienoishistoriikki ja syväpohdinta – ehkä myös herättäjä.
Kettingeillä puskutraktoriin kiinni, teräviä kirjoituksia vai ministerin vieminen suojelua kaipaavaan kohteeseen? Usein suoraviivainen luonnonsuojelu mielletään suoraan toimintaan, mutta on etenkin nykyaikana pääasiassa jotain muuta. Haastateltavista pitkään Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana toiminut Rauno Ruuhijärvi ymmärsi jo vuosikymmeniä sitten suhteiden, oivaltavien ideoiden ja kirjoitusten arvon suojelussa. ”Ehkä se oli hänen kapinansa, kynä kettinkien sijaan”, Juha Kauppinen pohtii.
”Ei sekoiteta politiikkaa tähän” on lähes kliseemäinen lause, jota käytetään monesti silloinkin kun tiedetään, että asia vaatii poliittista päätöstä. Poliittinen kenttä on pysynyt yllättävän samana. Esimerkiksi vuonna 1984 Keskusta ajoi luonnon hyötykäyttöä ja vastusti suojelua. Kirjassa kuitenkin muistutetaan, että luonnon- ja ympäristönsuojelu ei ole puolueisiin sidottua. Yksittäisiä suojelupäätöksiä ovat puoltaneet vuosien varrella yllättävät, tunnetut poliitikot.
Heräämisiä pysäyttää kokeneenkin luontoihmisen miettimään omaa suhdettaan luontoon ja luonnonsuojeluun. Vaikka olisi aktiivinen retkeilijä, kirjaisi havaintoja, osallistuisi vapaaehtoistyöhön tai auttaisi kotipihan pölyttäjiä, niin onko silti luonnonsuojelija? Moni haluaa olla suojelussa mukana, mutta harva on valmis antamaan kasvonsa sille. Yhden kirjan traagisimmista tarinoista kertoo Iijoen varrella Pekka Kaukko. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka likaiseksi peli saattoi mennä etenkin pienemmillä paikkakunnilla ihmisten jäätyä häikäilemättömien jokiyhtiöiden armoille. Vielä 2000-luvullakin luonnonsuojelua on vastustettu lähes keinoja kaihtamatta. Onneksi nykyään on paljon opastusta pienimuotoiseen luonnonsuojeluun ja esimerkiksi Luonnonperintösäätiö on suora kanava metsien suojeluun.
Heräämisiä on monipuolinen ja tärkeä kirja, johon toivottavasti viitataan usein. On ilahduttavaa lukea tekstiä, jossa asioita ei vain heitellä mielipiteinä, vaan taustalla on tukeva perustelu ja pitkä lähdeluettelo. Haastattelujen, omien pohdintojen ja erilaisten kertomusten rinnalla kulkee kirjoittajan oma tarina tai ehkä kuvaavammin polku lapsuudesta tähän päivään. Kuten suuri osa haastateltavista on aikoinaan tehnyt, niin myös Kauppinen laittaa lopulta itsensäkin likoon ja saa vastauksen omaan pohdintaansa. Ehkä juuri tästä syystä kirja tuntuu lukijastakin hyvin henkilökohtaiselta – kuin olisi kirjoittajan mukana.