Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Henkien labyrintti saa viimein päätökseen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan, joka alkoi Tuulen varjo -kirjasta vuonna 2001. Itse luin ensimmäisen osan vuonna 2006 ja edellisestäkin on jo viitisen vuotta, joten hieman ovat ruosteessa aikaisemmat käänteet. Eipä se onneksi haitannut.
Tutuissa kuvioissa pyöritään 1960-luvun Barcelonassa. Pääosassa on tällä kertaa Alicia Gris, vanhempansa toisen maailmansodan pyörteissä menettänyt nainen, joka on päätynyt työskentelemään jonkinlaisena agenttina Leandrolle, jolla on selvästi vaikutusvaltaa jossain tiedusteluorganisaatiossa.
Alicia haluaisi jo oikeastaan lopettaa, mutta Leandro puhuu hänet vielä viimeiseen tehtävään. Espanjan hallituksen supertähti, ministeri Mauricio Valls on kadonnut, ja Alician pitää selvitellä, minne Valls on kadonnut. Ei varmasti yllätä ketään, että kun kirjassa on lähes tuhat sivua, tapaus ei ole aivan niin suoraviivainen kuin alkuun voisi kuvitella.
Juttuun kietoutuvat Unohdettujen kirjojen hautausmaan tutut hahmot: on Daniel Sempere, Fermín Romero de Torres, David Martín, Julián Carax ja muut, on kohtalokkaita kirjoja, synkkiä vihollisia ja ties mitä. Tunnelma on hämyinen ja Espanjan sisällissodan arvet sykkivät taustalla hiljaista pahuuttaan.
Lähes tuhatsivuinen järkäle käy hivenen puuduttavaksi paikka paikoin, etenkin Julián Semperen näkökulmasta kerrottu loppuosio tuntui vähän tarpeettomalta, mutta kokonaisuus on kuitenkin venymisestään huolimatta viehättävä. On tämä mainio lopetus saagalle, joka kyllä kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Aikaisempien osien kertaus ei varmasti haittaa, jos ne ovat jo unohtuneet.
